Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
sunnuntai 11. marraskuuta 2018
PÖHNÄ - 3
He elivät sopuisaa elämää. Paavossa oli pikkuisen musta-sukkaisuuteen taipuvia piirteitä. Melkein joka kerta kun Irma oli lähdössä töihin , Paavo muisti sanoa.
" Sitten , niiden miesten kanssa et vehtaa, Sinä olet nyt minun."
" Höpönassu ,en tietenkää, mutta pakkohan minun on rahaa tienata että päästään eteenpäin."
" Oonhan minä nähny kun ne kieli pitkällä vokottellee, tuntikausia istuvat siellä ja sua vahtaavat ja hävittömiä puhuvat. "
" Eipä se silmä osaa ota. Eikä minä niille puheille korvaani lotkauta, ei sitä kenenkään puhumisia voi estää?"
" No, niinkai se on, mutta heti lopetat siellä kulkemisen kun saahaan raha-asiat järjestykseen."
" Katotaan sitte, voi olla että kohta on pakkokin alkaa ajattelemaan kotiin jäämistä."
" Miten niin? Eihän täällä mitään eritystä ole tekemistä, Anteeksi jos olin vähän tympeä!"
" Hupsu, etkö ole huomannut mitään? Sinusta taitaa tulla isukki, kävin eilen terveyskeskuksessa."
" Älä, aivanko totta? Voi mahoton olipa hyvä uutinen." Paavo tarttuu Irmaa kiinni ja rutistaa rintaansa vasten.
" Irmani! Nyt olen onnellinen, oma poika, nyt jaksan ahertaa entistä kovemmin.!"
" Älähän nyt vielä riehaannu , poikinesi! Yhtä hyvin se voi olla tyttökin."
" Poika se on, tunnen sen aivan selvästi..
Mutta nyt alat mennä sinne baariin, mutta ole varovainen, ettei mitään satu."
" Voi voi te miehet ! Ei se sieltä huomaamata tipu."
---
Kuukaudet kuluivat jännityneen odotuksen vallassa. Tulevien vanhempien kasvoja veti totisemmaksi kun tuli tieto että tulokkaita onkin kaksi!
Tuli synnyttämisen aika, kaikki meni hyvin, terveet tyttö ja poika vauva tuotiin kotiin. Alussa vauvat nukkua tuhisivat tyytyväisenä, mitä pikkuisen kitisten, nälän tullen.Mutta sitten alkoi tyttö saada vatsavaivoja. Huutamista kesti tuntikausia. Paavo ei osallistunut lasten hoitoon, yritti vain kääntää selkänsä ja peittää korvansa. Näin mentiin monet päivät. Kiristyvä tunnelma alkoi näkyä makuukamarin öissä.
Paavolla oli ollut rankka päivä metsässä. Mutta nukkumisesta ei tullutkaan mitään.Molemmat lapset huusivat täyttä kurkkua. Irma yritti heitä vuoron perään hoivata. Huuto yltyi vaan. Silloin Paavon pinna katkeaa.
jat.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti