SYKSYN MYRSKYJÄ.
-
Nyt on syksy ja hyytävä halla,
apeaksi mun mieleni syö,
toisinaan aivan kuin kaatamalla,
sade syksyinen ruutuihin lyö,
viima vihainen nurkissa pauhaa,
lehdet ilmassa lentelevät,
mulle mietteeni ei anna rauhaa,
sinun luokse ne kiitelevät.
-
Kesä niin kaunis oli meillä,
rakkauden aika uskomaton,
kahden kuljimme muistojenteillä,
onnemme oli loppumaton,
mutta syksy saapuikin silloin,
kuihtui rakkauden kukkaset nuo,
kesää kaunista muistelen illoin,
mikään tuskaan ei lohtua suo.
-
Rajuilmaksi tuuli jo yltyy,
puista hennoimmat katkeavat,
myrskyn voima tuskimpa kyltyy,
taivaat raivoonsa ratkeavat,
mustat pilvet rakeita viskoo,
rakeet kattoihin rummuttaa,
puita maasta juurineen kiskoo,
kunnes lopultakin rauhan saa.
-Oiva Pennanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti