HIRVIMETILLÄ

Kolme on Kostolla kovoa,
metsämiestä armotonta.
Kolme karhujen kipua,
suden hurjan surmaajata.
Menee metsälle porukka
Heino kulkee keulimmaisna,
Anastaassija perässä,
Kotleri on kolmantena.
-
Vaiti veikkoset menevät,
aivan vaiti, virkkamatta
villit vitsit on vähissä,
miehet aivan murjottavat.
Katselevat, kuuntelevat,
tutkivat ja tarkkailevat.
Johan Heino tuo heräsi,
itse tuon sanoiksi virkki:
-
-Eikös katsokin komea,
uroshirvi suurenlainen,
luona koivujen komota,
kurkistele kuusen alta?.
Onhan pää kuni pänikkä,
sarvet niinkuin pensaspehko,
isot sieraimet otuksen,
silmät loistaa lautasina.
Joko tusjautan tuhaksi,
ammun lemmon riekaleiksi,
aivan täyteisen lähetän,
luodin lentoon luikahutan.
-
Johan paukahti kepakko,
pahoin potki ja parahti,
mutta hirvi ei hojellu
sammalikkoon sarvipäinen.
-
- Anna olla jo pösilö,
Ana tuon sanoiksi virkki:
Kivi siellä vain komea,
pajupensas kummun päällä.
-
Johan jatkoivat menoa,
Ana astui ensimmäisnä,
Kotler kopsehti perässä,
Heino notkui kolmantena.
Ana katsellen pysähtyi,
itse tuon sanoiksi virkki:
-
- Eikös kurkista Tapion
hirvilehmä lemmityinen?
Joko tusjautan tukilla,
annan luodin luiskahdella ,
lavoille pian lähetän,
sydämehen synkän viestin?
Johan paukahti kahesti.
Eipä kellisty ketarat,
eipä uuvu untenmaille,
hirvilehmä tuo levoton.
-
Anna olla jo pösilö:
Kotler tuo sanoiksi virkki:
- Muuraiskumpare näkyvi
kuusen pienen katvehessa.
-
Tasen kulkivat totiset,
pojat aivan onnettomat,
Kotler asteli edellä,
toiset notkuivat perässä.
Johan Kotleri pysähtyi,
itse tuon sanoiksi virkki:
-
- Eikos vain ole vasanen
pakoon juoni juoksemassa?
Jokohan tuota tusjautan,
annan armolaukauksen?
-
Taasen paukahti panokset,
kutit kuumat kopsahteli.
Johan loppuivat elikon,
kaikki vaivat vaikeatkin.
-
Kolme Kostolla kovoa ,
metsämiestä mieletöntä,
kotikonnuille kopalsi ,
Heino itse ensimmäisnä,
Anastaasia perässä,
reput tyhjät hartioilla.
-
Mieli maassa mahtavilla.
Kotler ylpeä perässä,
suu on aivan messingillä.
Reppu täysi hartioilla
jänön valkoiset käpälät
repustansa vilkkumassa.