LAATENI

Bini Laateni makoili,
matollansa teltassansa,
tuolla aavalla arolla,
hiekkamyrskyn ulvoessa,
keitaan suojaisan sisällä,
palmupuitten katvehessa.
-
Myrsky reuhasi rajusti,
kohahteli kauheasti,
tuuli tuikea tuhisi,
vaikerteli vaikeasti,
puitten oksissa ilakoi,
hiekkaa ilmaan tuiverteli.
-
Bini teltassa nukahti,
näki unta uljahasta
maasta rikkaasta isosta.
Senhän pistävi sekaisin,
aivan pirstaksi peräti,
kaiken aivan maata myöten.-
-
Näki jumboja unessa,
torneihin jo törmäämässä,
näki liekkejä savua,
näki kaiken kaaoksenkin.
Ihmisuhrit ja surevat
omaiset nuo ahdistetut.
-
Johan virkosi Lateni,
unestaan niin mielissänsä,
joka ohje kai olikin,
Allahin näin antamana.
Koppas kännykän Lateni ,
Nokian.jo kourahansa.
Kutsui häiriköt kokohon,
tilasi nuo terroristit,
sinne keitaalle keräsi,
huojuvaisten puiden alle.
-
Saapui illalla kamelit ,
selässänsä terroristit,
luokse ihmisen ikävän,
suunnitelmat salkuissansa.
Kohta paukkui ja rytisi,
tornit sortui suunnattomat,
talot valtavat vajosi,
iskun maaliin sattuessa.
-
Bini Laateni ilostui,
kovin kiitti Allahia ,
kiitti juonesta hyvästä,
iskusta niin ilkeästä,
joka sattuikin syvälle,
sydämehen kansakunnan.
28.9.2001.op.