Tään päivän olen vuoteessa voimia kerännyt,
vaik´naapurissa tapeltiin en siihen herännyt
mut kun mä menin puolenpäivän jälkeen lenkille,
niin hetkiseksi istahdin mä puistonpenkille.
-
Kas siihen saapui naapurini, muuan Raakkeli
hän mielestäni olemukseltaan on enkeli.
Hän viereheni istahtaa ja multa tiedustaa:
- Sä ootko kuullut? ukko meinas minut kuristaa?
-
Hän kertoi että äijä oli putken alkanut,
kun perjantaina oli duunipaikan sulkenut.
ja pubissa on viinaksilla päänsä täyttänyt
ja heikompaansa väkivaltaa yöllä käyttänyt.
-
Voi kamalaa, mä siunasin, ja häntä lohdutin,
ja omaa sinkkuuttani siinä silloin siunasin.
Kai parasta on yksin viettää suuri juhla tää
en ukkoja mä kaipaa se mun päätökseksi jää!
-
Voi vietävä kun jyskyttää ja ottaa ohimoon
kun haaveineni rysähdin ojasta allikkoon.
Niin paljon olin satsannut mä Unton hyväksi
mutta ilo vaihtuikin murheeksi syväksi.
-
Nääs illalla mä pohjustelin Unton tuloa
ja tyhjentelin muutamaa keppana pulloa.
En toki vielä muistuttanut lainkaan Ellua
kun jännittäen painelin naapurin kellua.
-
Se Unto oven avasi ja sanoi suoriksi
hän julmasti mua haukkui siinä pirun-muoriksi.
Silloin minun silmistäni suomut karisi
ja tekstiä niin kuuluvaa suustani varisi.
-
Mä tulin sitten kämpille ja imin keppanaa
ja sammunut mä olin, voihan mua reppanaa.
Vaan Untolle en tästälähin katsettani luo,
on minun mielestäni vain pelkkää ilmaa tuo!
-
Joulu yhä lähenee ja pää on kipeä
nyt lepäilen jospa oon huomenna ripeä.
Jos otan pullon muutaman tähän murheeseen
niin huomenna varmasti paremman joulun teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti