Synkkä syksyinen harmaus ympäröi,
jokapuolella nyt nään usvaa vaan.
Syksy kolkko hengiltä kesän löi,
tappoi kukat ja kuihdutti maan.
Jokapuolella näen kun elämä kuolee,
sade syksyinen kesän muistoja nuolee.
Ei auringonsäteet jaksa lämpöä luoda,
sen voittavi puhurit pohjoisen.
Ei lehdetön puu voi suojaa suoda,
elo vaikeaa on linnun pikkuisen.
Kun se yrittää tuulelta suojaa löytää,
lumikin kohta kattaa sen ruokapöytää.
Usva lohduton, harmaa, kietoutuu,
puun oksien koukkuisiin sormiin.
Lintu pienoinen , harmaa piiloutuu,
kylmissään höyheniensä suojiin.
Kaikki lohdutonta on ja ikävää,
kesän kauniin on surmannut syksynsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti