Aina täällä, sadesäällä, joudun kulkemaan.
Korpiteitä, liettyneitä, aina vaeltaan .
Aivan yksin, yrityksin, kilvotella saan.
Pimeässä , itkemässä, olen aina vaan.
-
Usein siellä, korpitiellä, uupuin lankeaa
Askel juuttuu, valo puuttuu, elo ankeaa.
Mikä voisi, riemun toisi, tähän surkeuteen.
Kun mä tässä, elämässä, kuolen kurjuuteen.
-
Miksi mulla, sorretulla, kaikki vaivat on?
Mutta toiset, monenmoisen, saavat huomion.
Vailla rajaa, mua ajaa, epäonni vaan!
Kun taas muille , suositulle, aina hurrataan.
-
Aina kuulen, myrskytuulen , mua seuraavan.
Vaikeroiden , kuulen noiden, mua uhkaavan.
Mistä suojaa, lämmöntuojaa, täällä löytää voi.
Toisten noissa , asunnoissa, onnensävel soi.
-
Milloin mulle, kolhitulle, päivä paistanee.
Onnenranta, kultasanta, aina pakenee.
Jos mä voisin, unelmoisin, tuulten kääntyvän.
Onnen mulle, sorretulle, viereen vääntyvän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti