PÄÄTÄ PUISTELI TOVERI
kummasteli kaikitenkin,
humman kuntoa kirosi,
ratsastajaa siunaeli:
- Voihan lempoa konia,
lempeätä lerppuhuulta!
Tuollako pilvihin posotat
korkealle kannustelet?
Salli nauraa mun vähäsen,
hörähdellä hilpeästi.
Tuota kuuntelin kivulla
seikkaa mietin mielessäni.
Katsoin hummaani jaloa
ratsuani riehakasta:
- Mikäs rassaapi rajusti
tuskan tuottaa tuttavalle?
Jos lie vanha, niin vireä.
Jos lie harmaa, niin korea.
Kyllä tällä ratsastelen
taakse pilvien punaisten.
Katsoi kauhulla ketale
kurkisteli kahtapuolen.
Johan saatteli sanoiksi:
- Entä sitten ratsastaja?
Miekkonen tikun pituinen
varusteetkin niitä näitä
kaikki vaatteesi resuiset!
Kuinka selvitä voi tuolla,
taivaan tuulissa rajussa?
Tuohon vastasin varoen:
- Itse raivaan tuuleen tieni.
Itse reittini valitsen.
Itse hoidan hummaseni.
Itse varmistan varani.
Vaikka varrelta matala,
voimiltani heiveröinen,
silti ponnistan pirusti,
kalliolta lentoon lähden
Silloin potkaisi heponi!
Hiukan vaappui veikeästi,
kohta pilviä tavoitti
itse istuin suitsimissa.
Tuulet korvissa vihelsi,
vinkka tukkaa tuiverteli.
Suunnistin sekaan sumujen,
poutapilven lonkeroihin.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti