KONEEN PIILOHON PANINKIN
odottamaan siihen asti
kunnes seudulta katoan,
matkaan muille maisemille,
aikaan vanhojen, vakaiden .
Syksy synkeä soluvi
jälleen näille maisemille.
Kylmin tuulin taas tulevi
työntää hyiset lonkeronsa
joka soppeen ja syvälle,
aivan sielun syövereihin
Mitä keinoja kehitän?
Miten jaksan ponnistella
läpi synkeän, pimeän,
lohduttoman syksyn synkän.
Otan ratsuni rajuimman ,
valjastan sen vaskivöillä.
Panen parhaimman satulan
selkään humman hirnahtavan.
Vielä voiteita vähäsen
sivelen sen kinkereihin,
että luistavi lujemmin
lento suurille saloille.
- Mihin miekkonen menossa,
kunne kulkee ratsastaja
Luuskan lauhkean selässä
ohjaksissa kurjan kaakin?
Tuota kuomani kyseli,
tiedusteli tuttavani.
Menen missä käyskeleepi
virren vetreän takojat.
Missä kaikuu kaunis sointu.
Jossa poljento upea.
Menen sinne laulamahan
panen biisiä pinohon
suollan soljuen säkeitä.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti