NOUSI SUOSTA SUURI SAARI,
nevan keskelle yleni,
pääsin maalle kestävälle,
olin metsässä , makasin
sammaleisen paaden päällä,
lepopaikalla hyvällä.
Pois on tuskakin tukala,
vaiva viety rinnastani.
Olo rauhaisa, kepeä,
mieli siihen luottavainen,
että selviydyn takaisin,
josta lähdin leuhkuuttani.
Kotvan paadella lepäilin
annoin kiitää tuumailuni,
josko tänne jään ijäksi
aikain alkuun tuupertuisin
kuinka paikkani pitäisin
oikeassa kohtalossa.
Jälleen haaveesta havahdun
tulen siinä tuntoihini,
kuulen hiljaisen sihinän
kivi paasien välistä,
kovemmin vain kuului ääni,
haara kielikin vilahti.
Nousi sieltä paaden alta
käärme kirjava kapusi,
seitsemän on sillä päätä
jokainen eri väriä
Sateen kaaren kirjavana
otus luokseni mateli.
Tuli päästä vihreästä
ääni hellä ja heleä
niin kuin kissa kehräämässä
ja kohta viestinsä tajusin,
tahtoi laittaa matkahani
sen huivin viehkeän sinisen
jossa raitoja rivissä
huivin silkistä kudotun.
Panin huivin kaulalleni
liinan kauneimman sovitin,
silloin sattui kummallista
olin Väinölän tuvassa,
puisen sohvan sokkelossa,
uni paikalla hyvällä.
Nostin päätä tyynyltäni
nostin nuppia nuristen,
tuntui tuska tuikeasti
sattui kunnolla pakotus,
iski silmään leimahdukset.
(jatkuu)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti