Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
perjantai 1. syyskuuta 2017
MARI--120,
Vähän myöhemmin Mari ja Kari meloivat muutamasta löytämästään
ladonhirrestä kyhäämällään pikku lautalla joen pikkusaareen. Heillä oli
mukanaan eväskori, johon oli kiireesti pakattu tärkeimmiksi arvellut
evästarpeet, sekä kassi, jossa oli pyyhkeitä ja huopia.
Varmuuden vuoksi he asettuivat saaren toiselle puolen, josta ei näkynyt
Marin rantaan lainkaan. Kiusalliset hyttyset piirittivät heitä
aggressiivisesti. Mari huomasi uimapukunsa unohtuneen kotirantaan puun
oksalle kuivumaan, mutta kesästä, juhannuksesta ja Karista
huumaantuneena hän heitti vaatteensa nopeasti kivelle ja juoksi
alastomana veteen. Kari katsoi, kun Mari katosi vilpoisaan virtaan ja
seurasi itse kohta aatamin asussa tämän perässä.
He uivat rauhallisin vedoin hengittäen pitkin veden värisevää pintaa.
Välillä he katsoivat toisiaan hymyillen. Rantaa kohden palatessaan he
näkivät matalalla lentävän joutsenen kaartavan näyttävästi saaren
taakse.
Rannalla he kietoutuivat suuriin pyyheliinoihin. Hyttyset palasivat
villeinä pensaikon suojista heitä kiusaamaan. Kari kokosi kuivimpia ja
isoimpia puun kappaleita ja ryhtyi kokoamaan niistä nuotiorakennelmaa.
Rannalle olikin aikojen saatossa ajelehtinut jos jonkinlaista ajopuuta.
Mari kaivoi kassin pohjalta pikkuruisen kahden hengen teltan. Teltta
tosin oli jo kuosinsa puolesta parhaat päivänsä nähnyt, mutta saattaisi
tehdä parhaan palveluksensa vielä tänä juhannuksena, kun hyttysiä oli
ilmassa enemmän kuin olisi luullut siihen sopivan. Sateen jälkeen niitä
oli aina mustanaan.
Nuotio alkoi palaa ensin savuten, mutta pian savu väheni ja puut
paloivat naksuen. Nuotion lähellä hyttysistä ei ollut vaivaa. Kari
istahti Marin viereen matalalle kivelle, jonka Mari oli päällystänyt
pehmeällä sammalella mukavaksi istuimekseen. Kari avasi Marin pyyhkeen
ja veti tytön itseään vasten. He istuivat pyyheliinojen sisällä nauttien
vartalojen lämmöstä. Juhannusilta oli etenemässä heidän ympärillään.
Käen kukahtelu kuului lähettyviltä, mutta itse lintua he eivät kyenneet
näkemään, vaikka tähysivät äänen suuntaan.
Mari tunsi poskellaan Karin huulten pehmeän hyväilevän kosketuksen. Mari
sulki silmänsä. Jossain kuului kuovin voimistuva ääni "kuui-kuui-kuui".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti