Lily katsoi silmät sirrillään Marin touhuamista keittiössä. Tokihan Mari homman taisi. Emäntäkoulun aikanaan käynyt. Ihmeesti kaikki mieleen muistui. Mari ei sietänyt Lilyn katsetta vaan heitti: . - Sinä oletkin aivan joutilas perunan kuorintaan. Saadaan miehille nakkikeitto valmiiksi. Minä alan tekemään salaattia. . - Minäkö alkaa se yksi perunateatteri. Mari olla yks julma. Mulla olla tärkeä meno. Se kunnan viskaali sanoa. Tulla justiinsa se yksi paikka, Lily sanoo kaivaen laukustaan kännykkää!
- Älä anna mun häiritä, vie terveisiä tutuille! Mari sanoi ja alkoi kaataa pussista perunoita muovisankoon.
- Minä tulla maistelemaan sinun yksi nakkipottu. Mutta nyt olla jo minulla yksi tulinen kiire. Heippa!
- Heippa, pidä itsesi naisena! Mari heitti vanhan kliseen Lilyn tiheään tikkaavien korkoäänien perään.
- Hitsi olikohan tää taaskaan viisasta, Mari ähisi kuoriessaan viimeistä perunaa. Jumaliste jokapäivä sankollinen perunaa. sitä ei kyllä kestä erkkikään, Mari satatteli. Ilmankos se Karilla oli se kysyminen niin tapposten takana.
Mari alkoi kattaa lautasia parakin pöydälle. Miesten naurahduksia ja huulenheittoa kuului avonaisesta ovesta. Mari oli saanut jo pöydän katettua kun Kari saapuu hiukan luimistellen parakkiin.
- No, miltä näyttää oliko potunkuorinta kova hommeli? Pitäisikkö ne alkaa ottaa kuorittuina? Onhan ne pikkusen kumipottuja, mutta tuntuu kamalalta ajatella, että joka päivä kuorit ryrökasan pottuja, Kari puheli.
- No enpä kehtaa kieltääkkään. Kova oli savota. Lilykin sai kummasti liikettä kun ehdotin hommia, Mari nauroi.
- Joko voin hälyttää miehet ruokailuun? On jo vähän myöhässä. Alkavat herkästi napista.
- Valmista on? Käske vaan joukkosi syömään ennenkuin he liukuu pikabaareihin.
Kari pyörähti ulos ja kohta kuului jokin rautaesineen kolke ruokakellona. Miehiä alkoi työntyä sisälle asettuen jonoon, ruokatiskin ääreen.
- Kattokaa pojat, Nyt on Amerikan rouva luonut nahkansa, vai onko pomot raskineet palkata kunnon kokin, jokin nuorimies huuteli jonon hänniltä.
Hän sai Karilta tylyn silmäyksen, Karikaan ei sanonut mitään,
kun nuorimies jätti huutelun siihen.
- Älkää puhuko kokista vai kokin tuotteista. Jos ei maistu , tää on helppo jättää kokeiluksi, Mari ehätti sanomaan.
Miehet sai keittoannoksensa, Mari kuunteli tarkalla korvalla josko pöydistä alkaa kuulua epämiellyttävää palautetta.
- Pojat kyllä nyt kelpaa, huusi sama nuorimies joka jonossakin jo oli Karia härnännyt. - En koskaan ole syönyt näin hyvää soppaa. Pitsanlösäkkeet kalpenee.
Paljon kehuja kuului, kun Lilyn auto ajoi pihaan. Lily saapui henkeä täynnä:
- Minä olla ajatella se yksi juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti