MARI.. 121.

- Tule, Mari kuiskasi ja he sukelsivat pienen teltan pienestä oviaukosta sisään. -Täällä ei itikoista ole haittaa.
Kari ei sanonut mitään. Hänen huohottava hengitys kertoi kiihkeästä tunteenpalosta. Kari veti Marin lähelleen, hyväillen ja suudellen häntä.
Marinkin sisällä hehkui ja värisi. Hän päästi tunteensa valloilleen. Kaikki estot ja häveliäisyys unohtui. Olivat vain he kaksi. Ihana suvinen juhannusyö kuunteli vaieten heidän kiihkeän kiimansa paloa..
He rakastelivat itsensä uuvuksiin ja viimein nukahtivat kumpikin
kädet toistensa ympärillä.
Mari heräsi kun sadepisarat rummutti teltan kankaaseen. Kaukainen ukkosenjyrinä kuului ja ilma tuntui viilentyneen. Mari venytteli itseään. Kari oli syvässä unessa. Mari levitti toisen isonpyyhkeen Karin päälle. kääriytyen itse omaansa.
Rakastunutko? Mari mietti, koittaen kuunnella sydäntään. Hän ei kuitenkaan tuntenut mitään erikoista. No, olihan Kari komea, mutta jotenkin liian tosikko ja hiljainen. Oli kovin rasittavaa saada aikaan mitään hauskaa. Aina pelkkää asiaa.
Mari oli ajatuksissaan jo aivan lähellä nukahtaa uudelleen. Yksitoikkoinen Karin kuorsaus, piti häntä kuitenkin valveilla. Kuorsaava mies oli Marille kauhistus. Exsäkin oli kuorsauksellaan häätänyt Marin etsimään nukkumapaikkaa toiseen huoneeseen.
Nukkuessa miehestä totuus Mari ironisesti ajatteli ja käänsi kylkeään. Kun pääsisi vielä uneen. Tai jos Karin herättäisi? Jos kiihko ei olisikaan vielä loppuun palanut?
Vaihtoehtoa harkiten Mari oli jo nykäisemässä Karia, kun jostakin laukun kätköistä kuului vaimea kännyn hälytysääni. Kuka? Mari ei ensin meinannut kaivaa puhelinta, mutta päätti kuitenkin ainakin sen vaientaa.
Hän katsoi soittajaa? Tuntematon numero , näkyi ruudussa.
Jokin pakotti Marin kuitenkin avaamaan puhelun. Hän vetäisi samalla pyyheliinan hupuksi päälleen ettei Kari heräisi.
- Haloo!
- Oi Mari, viimeinkin vastasit. Olen pahassa jamassa! Kuului humalaisen tuntuisen Paavon ääni.
Mari meinasi jo sulkea puhelimen, mutta kuunteli kuitenkin jatkoa.
- Ajoin Mersun tässä vaunusi kohdalla pellolle, siihen isoon kiveen..... Missä olet tarvitsen apua. Olen takertunut kiinni, en pääse pois. Mari minä pyydän tule auttanaa. Älä soita poliisia. Sorruin syntiin! Minä en jaksanut kilvoitella. Mari auta......
- Onko tämä pilaa?
- Ei ole, katso vaikka ikkunastasi. Tule Mari, kuolen tuskaan, kuului puhelimesta ja lakkasi sitten kuulumasta.