Minä kuljen elämän varsitietä,
en tiedä minnekkä päin se vie.
Kun tuota tarkemmin ajattelen,
sillä suurempaa merkitystä ei lie.
Minä kuljen, etsien hellyyttä vaan
ja rakkautta elämään tulevaan.
-
Sen mistä voi tietää mitä huominen antaa,
se aurinkoako vai sadetta suo.
Niin arvaamaton on elämän leikki,
se usein myös vaikeuksia tuo.
Täytyy vastaanottaa kaikki tyynellä miellä,
pettymyksetkin katkerat täytyy niellä.
-
Sitäkään ei kukaan tietää voi,
mikä polku onneen johtaa.
Tuon tien, jonka varressa ruusut kukkii
myöskin siellä vastukset kohtaa.
Täytyy mennä vain rohkeesti eteenpäin,
ehkä onnensa parhaiten löytää näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti