VAPAUTEEN

Miksi rintaani painaa ja ahdistaa,
miksi elämä on raskasta aivan.
Mua niin kovin elää haluttaa,
mutta tuntuu kuin hautaani kaivan.
Näkymättömät kahleet mua kahlitsee,
haamukalterit vangiksi vangitsee..
-
Tahdon vapauteen , tahdon elämän oman,
tämä vankila minut hengiltä syö.
Tahdon itsellein olon niin huolettoman,
jossa riita ja tora ei kasvoihin lyö.
Minä tahdon katkaista kahleeni kerran,
tahdon rakastaa itseäni sen verran.
-
Mikä katkaisee kahleet teräksen vahvat,
mikä poistaa kalterit tuomitun.
Mistä löytyy uuden elämän kahvat,
missä on olinpaikka suomitun.
Moneen kysymykseen minä vastausta vuotan,
parasta on varmaan jos itseeni luotan.
-
Itse katkaisen kahleet kaulaltain,
itse kalterit poikki sahaan.
Olen kyllästynyt vanki olemaan vain,
kyllästynyt valheeseen pahaan.
Onko oikein jos elämäni tuhotaan,
vain katkerat rippeet itsellein saan.
-
Nyt viimeinkin pääsin vapauteen,
kahleet kirposi kaulastani.
Minä kasvoin viimeinkin rohkeuteen ,
joka piinalle pisteen pani.
Valoisin mielin katson nyt eteenpäin,
on mulla nyt elämä edessäin.