Oli tuskin sulanut lumi ja jää,
kun huomasin mullassa vihreää.
Tuuli hempeä kertoi kesästä jo,
ihanasti kun lämmitti aurinko.
-
Joka aamu riensin mä katsomaan,
mitä nousekaan,tuolta mullasta maan.
Joka päivä yleten ylemmäs vaan,
oli tulppaanit kauniit, kasvussaan .
-
Talon eteläpuolella seinustalla,
oli suojaisaa, siinä ei koske halla.
Nousi tuppaanit , kohta jo nupussaan,
kohta ihailla kukkaloistoa saan.
-
Oli iltapäivä kun huomasin sen,
tulppaaninkukan penkissäin ensimmäisen.
Punaisena se hohti loistaen,
katselin tuota hehkua ihaillen.
-
On seinusta aivan tulvillaan,
väriloistoa jota nyt ihailla saan.
On keltaista, mustaa ja kirjavaa.
värikkäänä on koko kukkamaa.
-
Minä mykkänä seison ja ihailen,
sielussani tunnen se kauneuden.
Jonka aidoista aiheista kokea voi,
elämä on maalla ihanaa oi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti