Nousee jälleen oras jo mullan alta,
väistynyt kerran on taas kylmän valta.
Peltomies kokee rinnassaan tunnetta syvää,
hartainmielin kun heittävi siemenjyvää.
-
Taas pelto on herännyt elämään,
vapautunut kahleista lumen ja jään.
Maamiehen askelten jäljet nuo,
olosuhteet uudelle kasvulle luo.
-
Tämä pelto sekä sen muheva multa,
maanmiehelle on kuin aarre, kuin kulta.
Sukupolvet, jokaisen vuorollaan,
on pelto palkinnut kasvullaan.
-
On taasenkin koitanut aika sen,
aika kaivattu suurien toiveitten.
Työhön tartu siis mielin iloisin,
mutta nöyrällä mielellä kuitenkin.
-
Heitä vaikerrus, kätesi yhteen liitä,
nosta silmäsi ylös ja nöyrästi kiitä.
Toivo jälleen kasvua satoisan maan,
joka antaa uskoa tulevaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti