Jo etelärinteeseen noussut on
keväänkukkia ihania.
Sinivuokkoja katson ja ihailen
niiten varsia hentoisia.
Miten kuitenkin kukkaa kaunista
varsi hentoinen jaksaa kantaa.
Ja hyvänolon tunnetta
se ihailijalleen antaa.
-
Sinivuokon lailla sä tyttöni
olet hento ja vartesi taipuu.
Täällä kaukana sinua ikävöin
on luoksesi minulla kaipuu .
Sinun huultesi terälehtiä,
minun huuleni halajaa.
Ja aatokseni aina
sinun luoksesi palajaa.
-
Sinä kevääni kaunis kukka,
Sinä kukit vain minulle.
Niin hellä tahtoisin olla
oi armaani sinulle.
Mutta välimatka on pitkä
en koskettaa sinua saa
Kevätkukkani kasvoit sinne
hankalien matkojen taa.
-
Mutta koittaapi kerran kesä
jolloin etsin kukkani tuon.
Ja terälehdillensä
minä suudelmani suon.
En sitten koskaan enää
häntä luotani päästä pois.
Vaan ikuisesti minun,
tuo kukkanen olla vois.#
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti