KOKKO!

Oli Kokko, lintu musta
teki kaupunkiin pesänsä,
tuonne mahtikortteleihin
hyötymestoille hyville.
Rahamaille vihrehille,
sinne pankkien lähelle.
Loistava on linnun luomus,
kultalangasta kudottu,
timantteja seinät täynnä,
hopeaa oven kehykset.
Kristallia kimmeltävät
kaikki kruunutkin komeat.
Kokko työtänsä ihaili:
-Parempi on konsa muilla!
Paljon kauniimpi , isompi,
suurempi kuin pönttö sossun,
taikka kommarin tekele
rumanlainen roskakumpu.
Kolon voittaapi kepulin,
viherpeipon mennentullen!
Jopa muittenkin tipujen
isojen ja voimakkaitten.
Kokko lentohon halusi
levitteli siivet suuret.
Sutjakasti pyrstöänsä,
kultanauhoilla koristi.
Raatelevat kotkankynnet
iskukuntohon teroitti.
Kokko suuri lintu lensi,
johan auringon pimensi!
Tumma varjo lankes maahan,
henki tuulen jo tuhahti.
Uhri katsoi peljästyen
aivan kauhusta vapisi.
Johan nokkas suuri lintu
pahoin saalista satutti!
Nieli uhrin tappamatta
kohta toista jo halutti.
Vanhat kelpasi hyvästi
sairaat vallan mainiosti.
Kantoi aarteita pesähän
varastoja kasvatteli.
Vaivaisilta viekoitteli,
köyhät kyykkyhyn pakotti.
Oli armoton alati,
sielultansa säälimätön!
Kansa suuttui ja kovasti,
.koetti keinot kaikenlaiset,
mutta luovutti lopuksi
alistuikin ahtahalle,
Kokon kohteluun kovahan
suuren linnun vallan alle!
4.11.2001.OP