MIEHENMITTA -64.

- Huomautan vaan, että varsinpa helposti se Piritta- Anneliina olisi kellistynyt. Jos minulla olisi ollut haluja. Näytti tekevän sille niin eroottista mielihyvää. Kyllä pikkarit oli varmasti märät. Vaan tullut vannottua...
- Se oli poikkeustapaus. Toki myönnän, että silloin olin sinusta ylpeä. Vaan tämä arkinen laiska-Jaakko minulla ottaa päähän.
- Ei minuakaan paljon ilahduta tämä piiskuri-Elli. Saakeli! Kun aina pitäisi olla joka paikkaa nykimässä ja uutta laittamassa. Perälän Paavon silmille ne akat eivät hypi.
- Eipä Kertun tarvitse. Sehän Paavo on niin nöyrä lähteen naapuriin Kertun asiaakin toimittaa. Sanopa sinä milloin viimeksi olet minun toiveen täyttänyt?
- Onhan sinulla se Pierukonttori nyt. Miten sinä maltat sieltä poissa pysyä?
- Siinä sinun ansiot on melko vähäiset.
- No niin, siinä sitä ollaan. Kukas se olikaan joka siellä Väinämöistä esitti ja euroja virtasi pänikkään pikku purosina. Nyt kun on toiveensa saanut, niin nyt on painamassa minua mitättömyyksien joukkoon. Tämmöinen tekee melko katkeraksi.
- Opettaja Kärhämäinen sen homman pani liikenteeseen. Ilman Kärhämäistä uutta taloa ei olisi ikinä Jaskan mahdilla tullut. Varma on niin, Elli purskahti jo itkuun.
- Näyttää että sepä onkin meikäläinen tässä talossa tarpeeton olio, Jaska yritti mouruta myötätuntua.
- No eipä ole paljon muutenkaan. Jumaliste kun taas on viikko kohta mennyt huokaillessa ja päätä käännellessä.
- Kortoile sinä vaan. Vaan missähän sinäkin olisit jos en sinua korjannut kuleksimasta... Tonttisen Jallun akkana. Siellähän tuo olisi riemu revennyt.
- Olisipas minulla ollut ottajia. Rikkaitakin. Mutta sitä nuorena tytönhupakkona ei älyä parastaan. Minä olen ihmetellyt mielessäni. Mitä kummaa minä sinussa näin? Etpä sinä ollut edes komea. Tuommoinen pikkunen renttana. Aivan ilmetty Kitulan Kustaa, Elli alkoi kiihtyä.
- Anna sinä isäni levätä rauhassa. No, eipä tuota tarvinnut houkutella sokeripalalla. Munan perässä juoksit kieli pitkällä.
- No, en ainakaan sinun munan. Pikkunen nysä, ettei sillä saa naista kuin pahalle tuulelle. Toista se on Perälän Paavolla.
- Saatana! Oletko sinä kuteutunut Paavonkin kanssa. Sinähän se koko vosu oletkin. Silloin rakennusaikana vissiin? Ilmankos se Paavo kävi melkein joka päivä muka töitä vahtimassa.. Kävikin vahtimassa akan pillua! Voihan jumaliste.
(jat)