- Älähän sano! Sinä olet saanut mahtavan ylennyksen noessa korkeakulttuuripiireissä... Sinä et kohta tämmöistä muoria muistakaan.
Jaska koppasi Ellin syleilyyn ja pisti pusunkin:
- Toisinaan tuntuu, että on liikaakin. Vaan tosiaan vieraat menkäähän vielä pitkälleen... Jaska sanoi. - Parin tunnin kuluttua Elli menee aamulypsylle ja sen jälkeen keittää aamupuuron ja kahvit vieraille. Nukkukaakin herroiksi. Ja löytyypä sitä Jallulle pullon pohjaa... Valtion viinaa. Huuhtoutuu se pontikka veristä.
- Nyt Jaska panit niin pahan, että sitä on mahdoton vastustaa. Reeta lähdetäänpäs uneksimaan...
***
- Onko se vihainen? Elli kyseli kun vihdoin rauhoittuivat aviovuoteeseen.
- Niin... Mistäpä pitäisi?
- No, kun se Jallu semmoisia...
- Mitäpäs noista! Mikä on ollutta, sehän on mennyttä. Minä en ala märehtimään vuosikymmenien takaisia, on murheita tässäkin päivässä.
- Mikä se ahdistaa? Et kai vaan ole kipeä?
- No, en niin kipeä, vaan se nolottaa vieläkin, kun hyökkäsin sen opettaja Kärhämäisen kelkkaan. Nyt koko pitäjä nauraa persettänsä repien, kuinka Kitulainen on sortunut akkojen runoiltaan.
- Voi hyvänen aika! Vieläkös sinä semmoisia suret. Minä olen niin ylpeä omasta taiteilija mussukasta, Elli sanoi ja suukotti huulillaan Jaskan partasänkistä poskea. - Jos sinulle toden sanon, niin sinun esitys oli monin verroin nautittavampi kuin opettaja Kärhämäisen... Siitäpä en ensin lainkaan pitänyt kun näytti, että olit aivan Piritta-Anneliinan lumoissa. Vaan sitten tajusin että ei taiteelle voi rakennella mitään rajoja. Sen pitää päästä ilman kahleita virtaamaan, kaikissa muodoissaan kaikkialle.
- Täytyyhän se myöntää, että Piritta-Anneliina muusaksi onkin erinomaisen sopiva. Varmasti minä en olisi saanut sanaa suustani ilman sitä simaa, joka veti veteläksi opettaja Kärhämäisenkin polvet ja sitten suora näköyhteys Piritta-Anneliinan rintavarustuksiin saa jäyhänkin miehen runolliseksi.
- Vaan kuule! Eikö meidän pitäisi hyödyntää tämä menestys? Ruvetaan, tai paremminkin, sinä alat pitää herkkiä runoiltoja. Piritta-Anneliina taiteen ystävänä alkaa muusaksi, joka saa sinut ylitaivaallisiin korkeuksiin kulttuurinsaralla. Jäisit ikuisiksi ajoiksi kansantaiteilijana Suomenhistoriaan. Rahaa tulisi ovista ja ikkunoista.
- Mitä ihmettä sillä nyt lie mielessä? Mitä me rahalla, kuhan rakkautta riittää, Jaska jo hempeili.
- No saataisiin se sisähuussi...?
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti