PUTELLI-108.
-Isä, miten sinä noin Mikon suututit? Itsehän sinä suunnittelit tilan tulevaisuutta Mikon johdossa.Minä en ainakaan ymmärrä, että yht´äkkiä lyödään jalat alta, Mari sanoi.
- Minä teen päätökset itse enkä muilta kysele! Niin nytkin.En ruotiukoksi rupea. Jolle ei passaa, niin voi mennä sinne, missä on hopia astijat ja kulta kimaltaa.
- Minussa on samaa Putellin henkeä. Minäkään en tästä lähtien kysele muilta mitä olen päättänyt tehdä. Sen kuitenkin sanon jo nyt: Aamulla voit itse mennä navettaan, minulla on muuta...
Paavo hämmästyi Marin sanoista niin että ei saanut sanaa suustaan.Tämä oli uutta Putellissa, että nainen tohti asettua vastaan isännän suunnitelmia.
Marin sanat sai Paavon suunnitelmat täysin sekaisin. Auktoriteetin varmuudella hän oli luullut, että olisi pelkkä ilmoitusasia - suunnitelmanmuutos.
Paavo ei huomannut, että myös omat lapset itsenäistyy, eikä heitä voi kohdella miten mieleen juolahtaa.
Alaleuka teki turhaa liikettä, mutta suu ei muodostanut sanoja. Poskilla hehkui kiivastumisenpuna. Kädet puristui välillä nyrkkiin, välilä auki.
Viimein Paavo rauhoittui sen verran, että sanoi: - Et sinä voi niin tehdä. En minä osaa elukoita lypsää enkä ruokkia. Se Mikkokin...
- Mikäpä minua pidättelisi? Ei minulla ole työsopimusta. Monen vuoden palkkakin on maksamatta. Miten olisi muutama kympitonni - näinaluksi. että pääsee kaupungissa alkuun, Mari sanoi kuin tavallista asiaa.
Paavoa raivostutti, mutta hillitsi itsensä. Julmasti Maria mulkaisten, hän etsi puseronsa ja hatun ja kintaat poistuen pihalle rauhittumaan.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti