PUTELLI-114.
- Joo, tulkaa! Töitä kyllä riittää Tuntien mukaan maksetaan palkka ja tosiaan niinkuin laki ja oikeus määrää.
- Rauhallisia yöunia- Aamulla sitten nähdään kuuden aikaan.
- Samoin! Tulkaa pikkusen ennen kuutta, että allekirjoitetaan sopimukset. Kuudelta sitten navettaan.
- Se sopii. Matkaan ei kauaa mene.
***
-Lyhyen yön jälkeen kevätaamu kirkastui heleäksi poutapäiväksi. Laidunmaat alkoivat jo hiukan vihertää. Lumet olivat sulaneet olemattomiin, vaan jossakin metsäreunasa näkyi nauhamainen kinoksenpohja. Kohta karja pääsisi hamuamaan suuhunsa uutta ruohoa. Putellin karja ei ollut enää vuosiin käynyt metsälaitumella, vaan laitumet oli perustettu pellolle.
Putellin kukko kiekui komeasti aamuherätystä. Se tosin oli Paavolle turhaan. Yö oli kulunut tarkkaan sopimuspapereita laatiessa. Paavolle oli tiukka paikka merkitä papereihin suositeltu tuntipalkka. Se tietäsi suuria summia kuussa.
Ähläieten Paavo teki paperit valmiiksi pakon sanelemana. Hän kirjoitti nimensa alle kun oli tarkistanut paperit vielä kertaalleen.
Sitten Paavo vaipui mietteisiinsä. Kirpeänä tuntui suuri rahanmeno, aivan uusi menoerä Putellissa. - Pitikin sen Ainon kuolla!!! Olisi vielä hoitanut navettatyöt vuosikausia, ilman kuluja. Päivässä menisi jo tuhansia.
Olishan se mahdollista jos ottaisi Kaisan vaimokseen? Suostusiko? Säästyisi suuriraha... Eihän se Kaisa ollut mikään ilo silmälle. Iso romuluinen nainen. No, ruma se töitä runtelee ... Pitää miettiä.
jat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti