AIKAMATKA.4.
---
Mua jänskätti kovasti
arvelutti reissun luonne,
josko sortuisin solalle,
kupsahtaisin kalliolle,
mitenkä minun kävisi?
Kuinka seikan selvittäisin?
-
Apuun saapui pullonhenki,
aine polttava herätti
villit vaistoni minussa,
pojassa niin potrakassa.
Murahtelin, karjahtelin,
olin melkein kuin apina,
ulvoin kuulle huoliani,
myöskin paasille pakisin,
Jumalani löysin noista
luonnon suurista kivistä.
-
Kulki karhut kuusikoissa,
siellä hukkakin vilahti,
näinhän paljon peurojakin,
kruunupäitäkin rutosti.
-
Jossakin näin villin miehen,
kivikirveskin olalla,
sekä naaraan turkiksissa
luolanseudulla olevan,
eipä kiinnosta nuo laisin,
yhä kauemmas haluan,
aikaan vankan Väinämöisen,
Louhen Pohjolan näkisin.
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti