KULTAKANGASTA

　
Niin vierivi vuodet verkkaisaan,
aika kultaista kangasta kutoo,
hetki jokainen uutta lankaa luo vaan,
joskus vaik´ silmukoitakin putoo,
Silti kangas tuo yhteinen teidän on,
pieni virhe siinä on huomaamaton.
-
Elämä antoi lankoja kankaaseen,
värit kirkkaat kauniina hohtaa,
joskus vaihtuivat sävyyn harmaaseen,
kun vaikeudet matkallaan kohtaa,
Silti ajat raskaatkin kesti sen,
siinä rinnalla rakkaan ihmisen.
-
Toi vuodet runsaasti mukanaan,
silkkilankoja elämän pirtaan.
Omat lapset silkkilankoja antaa,
osa vain hukkui kiireen virtaan,
Työkiireet vanhempain aikaa vei,
sitähän lapset aina ymmärrä ei.
-
Lastenlapset ne kultalankoja on,
kangas kokonaan kullalta hohtaa,
joka hetki varmaan unohtumaton,
milloin lastenlapsiaan kohtaa.
Eipä ahdista silloin kiire lain,
kangas on yhä kauniimpi, kauniimpi vain.
-
Nyt kun kultahäitänne juhlitaan
teitä saamme näin kaikesta kiittää.
Onnea yhä matkalle toivottaa saan,
kauniin aatoksen mukaan liittää:
Rakkaus kestää jos sitä vain hoivataan,
näin se kuihdu ei taatusti milloinkaan.