Oli isäntä asiaa tuumannut
moneen kertaan ja hartahasti.
-Jos akan viimein ottaesi
ja veisi ihan vihille asti.
Piruko tässä jaksaapi aenijaan,
yksin poekamies sänkyvä makkoomaan.
Oli isäntä tykönään tuumannut:
-Täötyy akan niin säösiä olla,
että päeväunetkin vetästä,
sittenki vielä voisi -kunnolla.
Se on tärkijää voinnille tuumi hän,
yöllä jaksaa siten nukkua enemmän.
-Pieni pitäes se olla-vähäruokainen,
muutenki pieni ....halvaksi tullee.
Metritolokulla kangasta kuluttaa,
jos on kovin suuri ja pullee.
Jos se tyytyy mun vanahoehin vaatteisiin,
suuret säästöt näin aikaansaataisiin.
-Jos tuuria oesi niin tietysti,
sillä tukkaa oes vähänlaesen,
Pääassiahan se vaen oesikki,
että siitä voes tuntia naesen.
Kovin kalliita kampaamolaskut on,
huomaamatta tässä pian on varaton.
-Ja tietysti täötyisi olla sen,
tosi rivakka töehen perrään.
Oesi navetassa työt jo tehtynä
.kun minä puoliltapäevin herrään
Akka kun mua ruualle herättelee,
hän hellästi hymyillen katselee.
-Kyllä täötyy se tarkoin harkita,
onhan se elämänmuutos raju.
Kun vain niitä iloja ajattelee,
ihanhan tässä mennee taju.
Mutta toesaalta seki on mukavaa,
kun ihtesä herra olla saa.
-Kylläpä minä taijjan sittenki,
tuohon naemiseen lykkäöstä ottaa.
Kun monella parilla nähäny oon,
pelekkää riitaa ja sanasottaa.
Mutta sehän se pulumaan ratkasun toesi,
jos mykän akan jostae löytää voisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti