ONNEKSI OLOKOON

Kyllä nuo vuuet männä ruapassoo,
ettei perässä meinoo pyssyy.
Joka päevä huolija, murheita tuo,
se se sitkijää mieltä kyssyy.
Mutta naorussasuin hiän vuan juttelloo,
noeta haoskoja juttujjaan kertoelloo.

Vaekka vuuet jo alakooki ahistoo,
karvan harmajan hivuksiin lykkee
Vaen heleppua se onnii järijestee,
tukka muliksi - siitä tyttäret tykkee
Kohta kuontalo hopiaa hohtelloo,
mualima silloen hellästi kohtelloo.

Malli sankarin on oekeen säösiä,
luonne miehellä rehti ja reilu,
ja jos joskus se jottae luppaelee,
sanostasa ei horiju ei heilu.
Kyllä sankari on mies vaella vertaa,
senki sanua saatan montaki kertaa.

Vuan sitten on sankari parraemmillaan,
kun se sohovalla rentona makkaa.
kalijatuoppi tietysti seorana on,
sitä kallistaa tavan takkaa.
Mikä voesi olla sen rennompaa,
kun välillä sikkeeseen urvahtaa.

Onnee toevotan sulle tietenki,
riemullista sinun matkasi lienee,
Älä murheijen anna ahistaa,
huumori aina etteepäen viennee.
Eläköötä nyt sankarille hurrataan,
lasi samppanijjaa kurkkuun kaajetaan.