Olen kulkenut aukeita Lakeuden,
olen kiertänyt merenrantaan.
Siellä heinää ja kaislaa kyllä nään,
varpaat uppoaa rannan santaan.
Se ei kuitenkaan saa mua riemastumaan,
jotain maisemanilmeestä puuttuu.
Sen aukea lakeus ahdistaa,
yksitoikkoisuuteen suuttuu.
-
Suuntautui kerran aivan yllättäen,
matkani kohti Koillismaata.
Sen maisemat jylhän moninaiset,
niitä unhoittaa en minä saata.
Tuolla nään joen uinuvan uomassaan,
metsälammet silmiini hohtaa.
Näen mäkiä, rinteitä vaarojen,
soita ,nevoja silmäni kohtaa.
-
Saavun matkallain paikkaan syrjäiseen,
siellä rauhallisuus täyttää mielen.
Siellä rinnasta kaipuu raukeaa,
se mykistää meluisan kielen.
Hiljaisuus minun mieleni rauhoittaa,
herkistää aistit kokemaan uutta.
Kuulen kuin lohi altaassa polskahtaa,
nautin tuon paikan ihanuutta.
-
Koillismaan Jumalattaret johdattaa,
Satumetsään , hämärään, tummaan .
Siellä mahtavat kuuset kuiskailee,
joudun tunnetilaan niin kummaan.
Joudun valtaan kummien aistimusten
huomaan oliot oudot tuolla.
Näen keijuja , sinipiikoja,
menninkäisiä jokapuolla.
-
Jumalattaret minulle ojentaa,
pikarin joka kullalta hohtaa.
Minä nauttien maljan pohjaan juon ,
viini uusiin tunnelmiin johtaa.
Satumetsään sinne mun sieluni jäi,
palajan kerran noutamaan sen .
Kun taas aurinko kirkkaasti paistelee
sinne katveeseen kuusien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti