POEKA

Voe kun mieleni tekeepi,
helekutisti viehättääpi,
teillen kertua tarina,
tappaos aevan arvaamaton,
se on tarkasti salattu,
pikkusilta piiloteltu.
-
Oli kartano tavaton,
kokuakin manttaaleja,
oli elläentä, konetta,
kampettakin kunnollista,
oli valtava pytinki ,
saalle lehemällen navetta.-
-
Oli patruuna komia,
emäntäki nätinlaenen,
posket hehkuvat, heliät,
tukka päässä synkän musta.
Oli naesessa näkyä,
oli kaonis katsottava,
lypsi lehemän minnuutissa,
sata tunnissa vajenti.
-
Kyllä riitti rikkautta,
aetat täötehen pakattu,
mettät työnti tukkipuuta,
rahhaa pankkeihin panetti,
mammonaa on mahtavasti,
tallous kunnossa kovassa.
-
Synty talloon poekalapsi,
kaeken mammonan perijä,
mutta sattu kasvamaanki,
poijasta koko ketale,
halunnu ei töehin mennä,
eikä vanahemmat pakota,
opeta ei oppimahan.
-
Mitäpä poju polonen
oppi iliman neuvomista,
sortu seorahan susien,
rikollisten kumppaniksi,
tuli viinaki tutuksi,
huumeet häntä houkutteli,
joutu kurijalle polulle,
alustalle kaltevalle.
-
Sattu semmosta sakissa,
ossui huumehommeleissa:
Oli paekalla toverit
porukalla polttamassa,
tuota hassista halulla,
pilivee sauhuttelemassa.
-
Sillon poijalla repesi
hermot riipi riekaleiksi,
otti puukon tuo pukari,
heilu siinä säälimättä,
pisti kylymäksi kaverit,
otti hengen heittöiltä
-
Joutu vastaamaan tekosa,
muurit suluki murhamiehen
synkkään vankilaan sisälle,
mietiskelleen mennehiä.
-
Pani parrooni pahaksi
rouva vielä vaekeammin,
murhe mielessä surivat,
kohta kuolla kupsahtivat.
-
Eipä aottanu tavara,
eikä suuret rikkauuvet,
oli kohtalo keränny,
heille matkan murheellisen.
-
Nyt on kartano kavonnu,
manttaalit on metittyny,
pytinki on ränsistyny,
tuhottu iso navetta .
On vaen säästyny tuholta,
pihakuusi kaatumatta,
tuuli oksissa puhuvi,
menneen ajan asijoeta.
25.5.2002.