TOHINAA 29

Kalle konijakkipullon tyhyjensi pohojaan,
sitte askeleesa sohovan seuvulle ohojaa,
siihen sammuu ja sohovaan mätkähtee,
ei taija miehellä ees viisari värähtee.
-
Kello seinällä nappasee tunnin ja kaksi,
Maijahi navettahommat saa valaamimaksi,
siitä tuppaan taevaltaa olo on vaesu,
navettatakista lemuvaapi kitkerä haesu.
-
Vuan kun Maija viimein sen tuvanoven auvvaa,
ihan juoksujalakaa Kallen sohovalle rauvvaa:
- Senkö vietävää ukko tieällä yhä makkoo,
kun akalla ei oo pienintä hengähysrakkoo.
-
Vuan Kallehan ei tietenkää mittää kuullu,
suusa tohhaeli aevan kuin oesi tuullu,
Maijalla ottaa seikka se tietysti koppaan,
- Kyllä akan on pistettävä lusikka soppaan.
-
Maijja heittee navettatakin ja housut poes,
suunnitelma ny pakko kae se tehtävä oes,
paeneita tuntuu olevanki sopivasti
Kallen naamalle tyhjenee kusilasti.
-
Säekähtäjen Kalle sikijästä unesta herrää,
siinä tajunnan rippeesä kokkoon kerrää,
ja huomaa kun nieleepi kuumaa kusta,
että juoma onkin suolasen makusta.
-
Sitte vielä kun lissee pallaa taju,
jopa nokkaan leijaelee vitunhaju,
Sillon Kallella pallaa toeminta teho
ja naesta ny kaepaapi Kallen keho.
-
Pystyyn hyppää ja hijalla nuamaa pyyhkii,
Maija väsymystään ja kostuvaan nyyhkii,
mutta Kalle ei mittää ny kuule ei nää,
vaen Maijjan se sänkylle kellistää.
-
Johan Maijjallahi muuttuu mielentila,
vaekka kusemishomma oli vaen pieni pila,
nyt on tulessa pylly ja Kalle vaohtija lissää,
Maijja hokkee ;- Mene syvälle tää tunnu ei missää.
(jatkuu)