Heittelen vanhankansan mallisia riimirunoja nykykansan ällisteltäväksi. Runot ovat kaikki omiani, jonkulaesessa mielenhäirijössä rustattu. Runot on ilmaistu murteella ja ilman. Huumoriakin koitetaan pitää mukana. Kommentit olisi kivoja Tervetuloa vaan katsastamaan miten riimi soi! Toisen blogini osoite on: http://oivapenna.vuodatus.net/ TERVEMENOA!
maanantai 1. heinäkuuta 2013
TOHINAA 27
Kalle vaen siellä pirtissä vetelee virsiä
sielu alakanu kovin on Kallella kärsiä
Nuotin vierestä kuitenki, muistin varalla
Kalle etenee tälläki taeteen saralla.
-
Oe jospa mä kurija matkamies saan
joskus hetkesikään pääsen huohahtaan
vaen aenaenen huoli on eokosta mulla
miksei se ruokaa ala tekemään tulla.
-
-No mihkähän jäe eukko tuas kuppoomaan,
kun ei ala viimmen tulla jo kokkoomaan.
Tuumaa Kalle laettaa tohovelit jalakaan,
- Hilijakseenhan tässä jo huolettaa alakaa.
-
Sitten sattuuhi vilasemmaan ikkunasta näen,
huomoo Maijjan muassa makkoovan pitkittäen.
Jopa kiire tulj Kallelle, ulos jo laokkoo,
niin kiireellä että pirtin ovet paokkoo.
-
- Voe minkä taotta sinä kompuroet tuolleen
ärhentellee Kalle, kiäntyy Maijan puolleen
Sitte huomovvaa, on Maija aevan tajua vaella
nytpä kiire on eipä mittää syytä haekaella..
-
Kalle töpeksii suustaan vielä mällin loput
nythän elevytykseen onkin kiireet ja hoput.
nelinkontin Kalle laskeotuu Maijan iäreen
suusta suuhun, sitä touhua alakaa hiäreen.
-
Kovin kalapija on sillä Maijalla nuoama,
jokohan tähän menehtyypi Luojan luoama,
Kalle häjissään siinä ähkii ja puhkuu,
sempä tahissa sen Maijan rinta notkuu.
-
Yhä puhaltaa ja puhkuu pelossaan Kalle,
jopa rukkoeloo apuva sitä tarvihtevalle.
-Voe armijas auta jos oot taevaassa siellä,
poekkee antasi en minä Maijjooni vielä.
(jatkuu)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti