Oi kuinka mä kaipaan läheisyyttä,
sitä syvintä, parhainta ystävyyttä.
Joka tuntuisi syvällä rinnassa silloin,
kun tarvitsen lämpöä, hellyyttä milloin.
Oi miksi on niin vähän kohtalo suonut,
rakkautta ja lämpöä minulle tuonut.
Toisten riemua syrjästä oo seurannut,
niin paljon itsekkin myös halunnut.
Oi mistä mä löytäisin lämpöä vähän,
kohmetun ja palellun viimaan tähän.
Sen tunnen jo rintaani hyytää halla,
kuoleeko kaikki tunteeni paleltumalla.
Oi missä on minulle lämpöinen syli,
jossa hengissä päästä voin surujen yli.
Missä sykkii se sydän lämpöinen,
joka on mulle rakas ja läheinen.
Oi milloin mä pääsen lähelle toista,
pääsen nauttimaan onnenpisaroista.
Lähelle joka sulattaa rintani jään,
tuoden sisällein ihanan kesäsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti