KEVÄÄSEEN

Niin kauan kestivät pakkassäät,
pohjan puhurit ylläni kulki.
Minä kasvojain viimalta suojelin,
surunsumu silmäni sulki.
Talvi piteli minua vallassaan,
jääti minut paksulla roudallaan.
-
Minä kuljin suojaa etsien,
nostin puseronkauluksen pystyyn
Mutta korvissain viimat vinkui vaan,
enhän kyennyt ystävystyyn.
Sokein silmin vain kuljin eteenpäin,
kun lämpöä tunsin yllättäin.
-
Minä seisahduin siihen ja empien,
käden kohmeisen poskellein nostin.
Minä tunsin lämmön, en kuitenkaan
tienyt mistäpäin lämpöä tunsin.
Minä katselin suuntaan jokaiseen,
maahan katsonut en, kevät loskaiseen.
-
Sillon huomasin katseesi lämpöisen,
se jostain kaukaa luokseni loisti.
Kylmän tunteen, viiman ja pakkasen
lämpö sen minun rinnasta poisti.
Minä katsoin, katsoin ja katsoin vaan,
jopa rupesi rintani sulamaan.
-
Minä tiedän nyt on jossakin,
mulla ystävä joka muistaa.
Kevään tuulet lempeät sielustain,
kuivuneet oksat alas puistaa.
Syömessäin uusi kevät nyt koittaa saa,
ja kesää vehreään, kohta vaeltaa