VILJO

Se on Viljo Viljaäijä,
tinkimätön tarkkailia,
vahtii päivin, vahtii öisin,
vahtii vieläpä välillä,
tarkastikin tutkaileepi,
josko leikataan tukea,
taikka muitakin rahoja,
tissinkoittajan hyväksi,
lenmänpaskan pinkkarille.
Viljo istui ja ärisi
kun ei koidu lypsäjälle
mitään vastusta vasiten,
tuolle tissinkoittajalle,
luuserille pohjalaisen.
Näyttää kulkevan kovasti,
mersuilla vaan mahtailevat,
kaksi seisovi pihalla,
muuan Volvokin varana.
Viljo huokaa katkerana:
-Minä poika niin poloinen,
olen kaikien hyljeksimä,
aivan onneton olio,
muitten kaltoin kohtelema.
Jalta autona minulla,
sekin aivan arvaamaton,
aina paljonkin hinailla,
pitkät matkat työnneskellä.
Silloin kalkattaa puhelin
Viljo nostaa kuuloketta:
-Naapuri, tämä napakka,
ikävä on tässä mulla!
Jospa tunniksi tulisit
kahvit vahvat kaatelisin,
vielä pullaakin, varaksi
pipareita pussillisen.
Ukko ärjyvi kotona,
murjottaapi muikejana.
Toisit riemua tupahan,
hyvää mieltä sieluhuni.
Kovin oot sinä ihana
aivan meikän mielitietty.
Viljo hämmästyy vähäsen
sanoo sitten sössötellen:
-Tottakai minä haluan
kylään tulla kaikitenkin,
sinne yhdessä pykäämme
solun uuden viljaliiton.
Jaltaan hyppään mä äkisti
jos se vaikka käynnistyisi?