SYKSY

Syksyn värikkäät lehdet peittää
metsänpolkua mutkaisaa,
pilvet sadekuuron heittää
kulkuni on verkkaisaa.
Mietin kuinka ,kerran taasen, kaikki kaunis katoaa,
kevään tullessa taas luonto, eloon uuteen puhkeaa.
-
Jo on kuurassa varjon puolla,
nuo mättäät ja kannokot..
Ja poimiaa oottaa suolla,
punahehkuvat karpalot.
Lumi kohta ne jälleen peittää, alle vaipan valkean
kun taivas lumen heittää, ylle pehmeän , untuvan.
-
Ovat heittäneet lehtipuutkin,
jo pukunsa värikkäät.
Enää oksiaan koristavankin.
lehden kirjavan, muutaman näät.
Kuin koukkuiset oksasormet syksytuulta tavoittaa,
tuntu metsässä autio aivan, tuuli kuoloa valittaa.
-
Mutta vain hetken pimeys kestää,
valo voittaa taas pimeyten.
Eikä mikään voi sitä estää,
lämpö voittavi kylmyyden.
Vuodenajat vaihtelullaan, antaa väriä elämään.
Taas uutena, uutena aivan, minä kevään jälleen nään.