- Syytinkiähän niille piti maksaa. Kauppakirjoihin oli merkitty, että kilo voita viikkoon, täysylläpidon päälle... Saakeli! Vanha- ukko piti huolen, että se kilo oli tultava...
Perkele! Kukahan sellaista voimääriään söisi, täyden ruokaveron päälle? Jalmari ihmetteli, kallistaen taas kirkasta laseihin.
- Kas, söikö tuo sen kaiken, vai myikö kenties eteenpäin? Taisi imeä jatkajalta viimesenkin hyödyn.
- Perkeleestäkö tuota tiennee. Vaan säälijä se ei tuntenut. Vielä sitten, kun tuossa mökin nurkassa käänneltävänä makasi, niin voista se vielä höpisi. Minä sanoin sille että se on voin turhaa haaskaamista, jos kuoleva sitä kurkkuunsa työntää. Hiljeni se! Vain kohta oli sama laulu.
- Isäsi oli terhakka ukko. Muistan sen hyvin kun se sinua penskana roimi perseelle köysinipulla. Äkkipikainenkin lienee ollut? Mutta loppupa tuli sillekin. Ihanko tuo tässä kotona keikahti?
- Tuonne se kirposi navetan eteen. Jonkunmoisen kohtauksen lie saanut. Me oltiin Reetukan kanssa parhaillaan Agrimarkkinoilla. Ei tiedetty, että ukko täällä oli lähtenyt liikkeelle. Vissiin sen voin perässä navetalle..? Siellä oli sitten laakin saanut, Jallu selosti ja pyyhkäisi silmäkulmaansa...
- Vaan äkkilähtö se oli ollut ukolla, niin vakuutteli meille uusi kunnanlääkäri, Virtojenvuo, lisäsi Reeta.
- Sepä Virtojenvuo on paremminkin semmoinen arvuuttelija. Helkutti kun Elli oli mahavaivojensa takia mennyt terveyskeskukseen, niin tämä muutama oli epäillyt, että Elli olisikin raskaana..? Helkutti näkeehän tuon kuka vaan, että pottusäkille se Elli mahtaa olla tiine. Niillä eväillä maha kyllä kasvaa, vaikka urospuoliselle, Jaska kilahti.
Lasit kilahtelivat enää laiskasti. Lopulta Jaskan oli myönnettävä olevansa aivan valmis yöpuulle, silmät eivät tahtoneet enää millään auki pysyä. Tiheä kallistelu unetti.
- Nakkaan sinulle vanhat fällyt. Saatkin jo oikaista tuohon penkille niitten päälle ja osittain vetäistä toista laitaa peitoksi, Reeta arveli ja lähti noutamaan fällyjä.
Sillä välin Jaska kävi vielä nurkan takana, ulkona ja samalla poikkesi tunnustelemaan narulla olevia housujaan, jos ne vaikka olisivat illanmittaan kuivuneet. Mutta märät vielä olivat, aivan kuin Reeta oli ennustanut.
***
Yön äänet Tonttisen mökissä olivat moninaiset, kun kolme tippahommissa ollutta ihmisenpenikkaa veteli raskaita unia.
Reetan perin kamalan äänekäs kuorsaus hukutti alleen ukkojen keveämmät korahtelut.
Silloin tällöin paukahtivat piukeat pierut, ja pontikankyllästeiset mahtavat hajut lemahteli pirtin joka soppeen.
Jallun korahtelu alkoi jo katkeilla ja kohta muuttui normaaliksi huokuiluksi. Suu massutteli kuin nauttien.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti