- Voi sinua höperöä. Oma mies minulle parhaan tyydytyksen antaa, Elli valehteli kirkkain silmin.
- Joo! Saattaapa sitä sanoa mitä sattuu....
Jaska sanoi epäluuloisella äänellä.
***
Pitkästä aikaa Jaska tunsi itsensä miesten mieheksi. Ellin kanssa oli tullut vietettyä eroottinen yö oikein Pohjanmaan kautta. Aamu- askareet keskeytti harmittavalla tavalla vielä viimeisimmän lähestymis yrityksen.
Jaska oli varma, että jos Ellin ajatuksissa olikin alussa liidellyt, opettaja Kärhämäisen runot kukkasista ja mehiläisistä, niin ennen pitkää niiden tilalla oli kyllä raavaampaa ja mutkattomampaa proosaa haastava Jaska.
Elli on mennyt menojaan navetalle. Jaskakin ilmestyi pirtin rappusille henkseleitään paukutellen. Kaunis aamu linnunlauluineen. Sekä kasvien lehdillä kimaltavine kastepisaroineen oli vähällä saada Jaskankin huokailemaan jopa tapailemaan tuntemiaan riiminpätkiä.
Sätkäpaperia nuolaistessaan Jaska havaitsi pihatiellä liikettä. Tarkemmin kohdetta katsottuaan hän huomasi, että nuorehko naisihminen talutti tiellä polkupyörää.
Pyöränsarvissa oli kasseja molemmin puolin. Kasseista pursusi ainakin vaatteita ja paperi arkkeja.
Nähtyään Jaskan istumassa rappusilla tulijan kasvoille levisi ilahtunut hymy.
Jaska katsoi tulijaa ennakkoluuloisena alta kulmiensa. Tämä ei tulijaa hidastanut laisinkaan, vaan naisen askel oli sekä pitkä, että keveä hänen lähestyessään Jaskaa. Polkupyörän hän asetti nojaamaan koivua vasten, ja siitä nainen käveli Jaskan eteen käsi jo ojennettuna kättelyä varten.
- Piritta-Anneliina Pynnönen-Pyrytalvinen, hän esittäytyi ja heilautti paksua, kullalle vivahtavaa palmikkoaan.
Jaska ei meinannut saada yhtään sanaa suustaan, niin hämmentynyt hän oli. Hän yritteli kerrata mielessään naisen nimekseen väittämää sanapaljoutta.
- Te olette arvatenkin Jaakko Anselmi Kitula, aloitti nainen kuin odottaen Jaskan jatkavan siihen jotain.
- No, olenhan minä... Niin ovat haukkuneet, sai Jaska soperrettua viimein.
- Hienoa! Minä olen paikallislehdestä kulttuuripuolen kesätoimittaja. Sain juttuvinkkiä eilen kunnantalon ilmoitustaululta, kun luin tulossa olevasta runoillasta. Sain siitä niin hyvän juttuvinkin ja tulin sen takia. Kiireh- din siksikin, kun kesänumeromme on laajalevikkinen. Se ilmestyy naapurikunnissakin, joten tapahtumanne saa todella erinomaista mainontaa samalla, lateli Piritta-Anneliina kaivellen samalla kassistaan muistiin laittamisvälineitä.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti