Syvään iskeytyi rautakangen terävä kärki kun Jaska junttasi sitä voimansa takaa. Näkisitpä ämmä nyt, kuka se on mies! Jaska uhosi.
Tiuhaan upposi aitapaalut toisensa jälkeen. Kauniiksi, suoraksi riviksi istutetut paalut, olivat kuin sotilasrivistöt. Jaska polki tiiviiksi paalujen tyvet, etteivät paalut päässeet heilumaan juuri nimeksikään.
Mutta laiska mies ei jaksanut kauan riehua. Kohdalle sattunut heinälato olikin sopivasti hollilla, siellä oli vielä heinänrippeitä sen verran seinustalla, että niistä sai pehmikettä kyljen alle. Syvään haukotellen heittäytyi heinäkasaan ja lähes unettoman yön univelkoja tuli maksuun, kuorsauksen kera.
***
Keväinen tuuli puhalteli lämpimästi. Auringon kirkkaat säteet osuivat ladon ovesta, ladossa nukkujan silmiin. Silmät avautuivat ensin harhaillen, sitten etsivät todellisuuden kiintopistettä. Kunnes etsiytyivät ranteessa olevaan rannekelloon.
- Voi lempo kohta kuusi. Jokohan tuolla Ellillä olisi sapuskaa? Ruokaa ajatellen, Jaska kuuli mahasta tulevan pitkän valitusmurinan.
Verkkaisesti Jaska nousi jaloilleen. Aukaisi sepaluksen, ja laski liiat paineet hirsien välistä mäkeen.
Jaska katsoi aidantolppa riviä. Ei sitä kovin paljon ollut. Menisi puolille öin jos alkaa kiertää koko laitumen. Kyllä se on päivä huomennakin. Syömään tästä.
***
Jaska lähti marssimaan, maitokärryjä työntäen, Kitulan mökkiä kohti. Sisälle päästyään hän heitti puseron päältään. Ellin silmät ottivat jo lumpuksi tuomittuun paitaan:
- Mistä lemmosta sinä olet tuommoisen resun kaivanut? Oletko sinä käynyt kaivamassa aitan kaikki paikat sekaisin. Odotahan jos on yksikään resu lattialla, niin saat noukkija joka ikisen ylös.
- Kyllä saatana tuli siitä yhdestä paidasta savotta! Samahan tuolle oliko tuo siellä tahi täällä. En minä pysty sitä esiin taikomaan... Onko sitä ruokaa. Päivän puurtanut, niin kyllä se alkaa nälättää.
- Mikset tullut oikeaan aikaan? Onpa siellä uunissa, jos ei liene jo palanut? Missähän se herra on maleksinut? Elli purki yhä sappeaan.
- Maleksinut? On se saatanaa. Tässä paskassa kun yrittää uurastaa kaikkensa. Niin pelkät haukut siitä palkaksi saa. Ja mitäs noita utelet? En minäkään ole kyselemässä missä sinä olet aikaasi viettänyt...
- Siinä kävi Perälän Paavokin. Sinua kaipasi. Onhan se Paavo höyli mies. Asiasta tehden toi minun hansikkaat, kun illalla unohtui Perälään Tupperi-illan tunnelmassa.
Jaska otti uunista keittoastian ja aloitti lusikoida velliä suuhunsa. Puolella korvalla hän kuunteli Ellin puhetulvaa.
- Tupperit ja tupperit, Jaska mutisi.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti