Kitulan Jaska päristeli mopolla kotia kohti. Ilma oli viileä ja pelkkä pusero yläpäänverhona pani kylmän ramahtelemaan Jaskan selkäpiissä. Oli varmaan pakkasasteita.
Nauratti se yöllinen. Toisaalta se harmitti Kuinka lähellä se hupipiiras olikaan ollut... Sentään sai silittää. Kovasti suohuillaan se Reeta oli, vaan juupeli tuon mahan kanssa. Se pontikka oli syypää. Keskenpolttoista moskaa.
Kun Kitulan tiehaara alkoi lähestyä, Jaskan olotila alkoi vaikeutua. Mitäpä Elli sanoo ja minkä sitä panisi syyksi yön yli viipymiseen.
Jaska ajoi pienellä kaasulla kotipihaan ettei siippa saisi liian aikaisin kontaktia tulijaan. Hän työnsi mopon vajaan ja istahti apulantasäkkipinon päälle tuumailemaan tilannetta.
Ei kai siinä ollut vaihtoehtoja. Jaska huokaisi ja nousi alkaen haakuroida tupaan päin.
Vielä ovenkin takana hän kuulosteli, ikään kuin jokin tutka olisi kertonut, millä päällä se talon valtiatar on?
Sisältä kuului kattiloiden kalistelunääniä. Sen perusteella Jaska piirsi mielessään Ellin asemapaikan. Vaara ei ollut pelottavan uhkaava. Kunhan piti pakoreitin selvänä.
Aivan varovasti Jaska raotti ovea. Jo näkyi elämän kumppanin leveä takamus. Jaskan sydämenrytmi sykähti ylimääräisen lyönnin, kun muisti viimeyönpuuhat. Elli pysähtyi katsomaan ovelle, kuin vaiston nykäisemänä. Silmät leimahtivat ja suu aukeni:
- No niin, täältä tämä sankari tulee! Onkos hommat sykertyneet yhtään? Onko aidanteko edistynyt? Oletkos sinä lemmon luuseri saanut mitään aikaan?
- Elli-rakas älähän...
- Vai rakas! Mitä muita valeita sinä taasen minulle syötät. Missä olet ollut? Et kai sinä lemmon häntäheikki ollut sen huoran, sen muutaman Hutsukka-Maijan jalkovälissä? Minä tiedän olet ennenkin käynyt! Vaan minäpä sinulle näytän mitenkä pillunhimo kaikkoaa, Elli huusi naama punaisena.
- E-een ole ollut siellä päinkään. Kun mopo teki lakon. Moottorin sippasi...
- Minähän en usko. Ala tulla tänne, haistelen haisetko viinalle?
Jaska meni alla päin Ellin lähelle. Ellillä nenä veti vainua, sieraimet pyöreänä.
- Hyi juutas! Sinähän haiset ihmisenpaskalle! Oletko sinä löysännyt housuusi? On siinä minulla sankari.
- Pääsi käymään vahinko! Iski kauhean mahataudin. Ei sitä mopoa hetkessä pysäytetä.
- En oikein jaksa uskoa sinun satuja. Ei ole ensikerta, kun syötät legendaa.
- Ei ole tippaakaan valhetta. Olin kalakämpällä yötä. Paidankin satuin hukkaamaan. Sitä en kyllä yhtään tajua mihin se yöllä joutui. Löysin kämpältä paijanresun.
- Mitä...? Senkö uuden flanellipaidan olet hukannut? Sinusta ei ole kuin vahinkoa. Alapa justiinsa lähtijä etsimään paitaa, vaikka kivenkolosta. Ennen ei ole kotia tulemista, Elli kiljui.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti