- Niin missäpä se Jaska-parka olisi ihmistentavoille oppinut. Äiditön reppana. Jo synnytykseen äiti menehtynyt... Ja appiukon ajatukset olivat kyllä aivan uskomattomat.
- Sun sukuhan tuo taitaa olla laatuvaliota. Mikä se oli isäsikin? Rapajuoppo luuseri. Ja äiteesi oli...
- Suusi kiinni senkin paskiainen. Minun suvussa on sentään herrojakin. Ja pojasta tulee kanssa, vaikka kuinka yrität panna vastaan... Elli sanoi.
- Rakkaat naapurit! Otetaanpa nyt rauhallisesti. Kyllähän se jokainen on syytön sukunsa hyviin tae huonoihin ominaisuuksiin. Sukuaan ei voi valita... Mutta omaan käyttäytymiseen voi vaikuttaa, Paavo seisomaan nousten sanoi.
- Katsokaahan nyt ja sinäkin Jaska, mietipä pikkusen miten suuriarvoinen tapahtuma kylällemme olisi tuollainen kulttuuri-ilta.
- Niin justiinsa. Sitähän minä sanoin, vaan tuo ärniskö on aina hanttiin laittamassa, Elli sanoi ja nakkasi murhaavan katseen Jaskaan.
- No, emäntäkin nyt rauhoittuu. Kyllähän se Jaskakin asialle alkaa, kunhan sisäistää sen suuren kunnian minkä tuommoinen tapahtuma mukanaan tuo. Lisäksi, opettaja Kärhämäinen on mitä hienoin mies, Jaskaa pyytäisin hiukkasen tarkistamaan kantojaan, Paavo sanoi.
- Olkoon vain, mutta tarvitseeko sen tuota emäntää pivarrella. Sitä vaille että ei pussaamaan pakkautunut, Jaska muisteli.
- Herranen aika, mustankipeäkö se tuo ukko onkin. Höpö, höpö, aivan turhaan, sinua jääräähän minä rakastan, en ketään muuta. Vaan pitää sitä olla muutakin, kuin toisen kylessä kiehnäämistä.
- Tiedä niin mustasukkainen, vaan näyttipä olevan sinullakin silmissä semmoinen palo... Ihan jo pelkäsin, joko nuo alkaa eroottiseen kanssakäymiseen keskenään. Näyttikin äijällä olevan jopa suoro ojossa. Kyllähän nämä hyvät tiedetään
- Voi Jaska, että sinä olet hassu. Minulla ei erotiikka tullut mieleenkään. Siihen hommaan tarvitaan miehekästä miestä, Elli sanoi ja pukkasi Jaskaa kylkeen.
- Näyttää että minä olen täällä nyt liikaa. Minä palaan sitten sen kulttuuriasian kanssa tarkemmin, kun opettaja Kärhämäisen ja Kertun kanssa yhdessä luomme sille puitteet. Isäntäväellä taitaa olla nyt jotain muuta mielessä, että minä poistun... näkemiin vaan.
- Suostuthan sinä siihen kulttuuri-iltaani, minun rakas nallekarhuni, Elli sanoi, kun he lepäsivät raukeina sivustavedettävän sängynpäällä.
- Tuota, sitä pitää miettiä... Eihän sinulla ollut mielessä se Kärhämäinen... Kun semmoisessa vihurissa olit? Mukavaa oli... Vaan tuli mieleen kun ennen ollut melko laimeaa.
(jat)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti