- Paita ja paita. Jaska jupisi ja lähti kävelemään ovea kohti.
- Et suinkaan sinä, onneton ryökäle luule, että nelivartista flanellia kasvaisi jokaisen puunoksalla NIIN! elämöi Elli edelleen.
Jaska paiskasi vihoissaan oven kiinni takanaan, että ikkunalasit helähtivät.
- Kyllä osaa olla hankalia nuo ämmät! Alvariinsa tekemässä kärpäsistä härkäsiä. Kun tuli ollenkaan otettua mokomaa riesaa! Kyllähän poikamiehen päivät olisivat olleet, yhtä juhlaa. Ei olisi jatkuvaa kitinää ja turhanpäiväisiä vaatimuksia. Niillehän mies ei millonkaan osaa mieliksi olla. Sellaista miestä ei ole luotu. Ja jos on luotu, niin ei se mikään mies olekaan. Pitäähän miehellä sentään olla oma tahto! Hittolainen! Se on miehenmitta! Mikäs pirunkonsti lie luontokin, kun houkuttelee tikanpojan puuhun. Viattoman poikamiehen saa tekemään sadat temput mokoman pimpsan saannin eteen.
Jaska seisahtui keskelle pihaa kädet syvällä housujen taskuissa. Housut lemahtivat vieläkin, muistutellen, ikävästi, poikkeamisesta Tonttisten luona.
Takamuksisakin tuntui kirvelyä, ja tunnelma oli muutenkin tunkkainen. Jaska maiskautteli suutaan. Se tuntui tahmealta.
Hän oli jo päättänyt: Paitaa hän ei lähtisi hakemaan. Ei elävänä. Ja vielä vähemmän kuolleena. Tehkööt Elli sitten mitä lystää.
Jaska suunnisti vanhaa aittarakennusta kohti, missä hän tiesi Ellillä olevan matonkudelaatikon. Sieltä leikkaamattomien riepujen seasta Jaska kaivoi esille tutun sinivihreäruudullisen flanellipaidan. Kyynärpäät olivat jo kertaalleen paikattu. Paikatkin olivat jo monilla reillä, mutta muuten paita näytti ellei hyvältä, niin ainakin kelvolliselta.
- Ämmät panee hyvää vaatetta matonkuteiksi, ei sitten ihme, että ei mikään niille piisaa! Tässä se taas nähdään: ämmät hassaavat enempi kuin milloinkaan tienaavat!
Jaska käveli pääpystyssä takaisin pihamaalle. Nyt näytti ilmat sopivilta, vaikka ryhtyä työntekoon.
Niin töihinhän se oli miehen mentävä, että sai talon pidettyä pystyssä ja kaikenmaailman muovikipot ja posliinipotat maksettua. Olihan se ristinsä kannettava, kun oli sen tullut otettua. Jospas siitä saisi sitten vaikka edes hyvän nimen, jos ei muuta.
- Ja rahaa. Sitähän ämmä sai haaskattua aivan mielettömiä määriä. Jos ei muualle, niin ainakin se pisti sitä salaa kirjekuoressa menemään pojalle, Jaska tuskitteli ja sieppasi aidantekovärkkejä navetan seinustalta ja pani ne vanhoihin maitokärryihin.
Kuorma kolisi epätasaisella kärrytiellä kun Jaska työnsi kärryjä. Aita piti tehdä pitkin rajaojan vartta.
Linnut pitivät iloista konserttia läheisessä metsässä. Päivä oli mitä kaunein, ja sehän sai Jaskankin vihdoin paremmalle tuulelle.
(jat.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti