YLÄILIMOSSA
***
Kauhijalla kiireellä tahtosin lentää,
tuonne kauvvaksi pilivijen päälle.
Siivistähän minulla on uupelo,
joten matkalle täötyy toemeutua,
pelekän, äärettömyyksiin lentävän
aattelemisen voemalla.
-
Silimät räppään kiini ja suunnistan
tuonne korkeoksiin,siniselle taevaalle.
Kurkistelen alaspäen, näjen siellä
kessäesen luonnon parraemmillaan,
Huikasevan kirkaan kesäpouvan
hoksaan värittävän tienoot,
satumaesen kaoniiksi.
Aevankuin untuvana näjen muutamija
poutapilivenhattaroeta seilaavan
alapuolellani.Näjen tuhansija järvijä
ja synkkijä mehtijä, kaeken samalla
silimäöksellä.Kukkakevot keltasena
loestaa , antaen värijä näkymään.
-
Viivähän tuolla haavereissullani,
pitemmän aekaa.Haluvan naottija
täösillä, olemassaolemisen riemua.
Rinnassani sen tunnen antaneen
minulle palijo voemija, jaksaa
taevaltaa elämän polokuva,
etteenpäen, murehtimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti