Mirja huolehti Marin pihapiirissä olevaan vanhaan aittaan, jota Paavo kesäisin piti nukkumapaikkana. Siellä olevaan sänkyyn Mirja peitteli ystävänsä. Hetken kuluttua Mari oli syvässä unessa. Hatarasti nukutut yöt vaativat veronsa.
Mirja poistui aitasta pihalle. Ennen niin uljas rakennus oli nyt nukkavieru ja nokinen kuin nuohoojan haalari. Hienoista savua nousi vielä, sieltä täältä.
Sade oli lakannut ja aurinko paistoi lämpimästi. Pensaiden lehdissä olevat vesipisarat hehkuivat auringon sädeissä kun timantit.
Palopäällikkö vaati sammuttamaan joka ikisen palopesäkkeen. Sillä ei ollut varmaa milloin palo leimahtaa uudestaan auringon kuumuudessa.
- Oli se onni kun ette lamaantunut salamaniskusta, palopäällikkö sanoi Mirjalle, katsellen hiukan liian pitkään piginien verhoamaa rinnan kaarta. Silloin Mirja vasta huomasi olevansa melkein alasti.
Mirja muisti aitan naulassa olleen Paavon puvun takin. Äkkiä hän juoksi sen hakemassa päällensä. Tuntui paljon turvallisemmalta.
- Joo, meinashan se tuo Mari olla liian rohkea kun alkoi pelastamaan irtaimistoa. Kuitenkin sain hänet lähtemään ajoissa pois. Siunattu kapula! Ilman sitä olisi Lehtosen pytinki muisto vain, Mirja sanoi.
Silloin naapurin Kadetti alkoi puskeutua pihalle nousevaa kinkamaa ylös. Paavo astui ulos autosta. Paavolla silmät seisoi päässä ja hän oli aivan kalpea. Mirja kiirehti Paavon luokse.
- Mitä on tapahtunut? Missä on Mari, Paavo suorastaan huusi.
- Rauhoitu Paavo, ei mitään hätää. Mari on aitassa nukkumassa. Salamahan se iski ja sytytti talon palamaan. Onneksi satuin paikalle Marin avuksi. Miten olisi käynytkään. Nyt on kaikki hyvin.
Jo aiemmin suutaan soittanut vanhempi kyläläinen tuli kähnimällä lähemmäksi.
Suu hänellä oli virneessä kuin hyvänkin vitsin olisi kuullut.
- Jaa-a, Paavoa se Jumala koittelee, kun rietasta elämää on pitänyt. Herra ei jätä mitään huomaamatta. Onhan se rienausta kannattaa uskontoa ja samalla juoda itsensä humalaan. Voi Herra siunaa, mitähän tällä pihalla vielä nähdään, äijä sanoi.
- Kalle pidäppä se suusi kiinni. Etkö sä onneton näe kuinka vaikeaa Paavolla on? Mirja sanoi hiljaa.
- Kallehan nauttii kun toisille vahinkoa sattuu. Ei katso salama mihin milloinkin iskee, sanoi naapurin Joke.
Kalle hieroi taas leukaansa kämmenellään. Hänen silmänsä painuivat pieniksi viiruiksi kun hän jatkoi tuomionpäivän julistusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti