Kuin vastauksena kaikkinaisiin ongelmiin oli tieltä alkanut kuulua auton
jyminää. Edellä oli saapunut Lily leveällä ajokillaan, joka
vastavahattuna oli näyttänyt huutavalta vastakohdalta hiiltyneitä
hirsikasoja vasten. Perässä olivat ajaneet Kuljun veljekset autolla, jonka pakoputki oli pitänyt ylimääräistä ääntä. Se oli työauto, alaosaa oli täplittänyt kuraroiskeet.
Lily oli hypähtänyt autostaan keltaista lierihattua päässään toisella
kädellä pidellen.
- Hui kamala, mikä kamala sotku!
- Paloi ihan kokonaan, oli Mari nyyhkyttänyt ääneen. Hän ei ollut voinut
itkulleen mitään, vaikka häntä oli toisaalta harmittanut Kuljun
veljesten läsnäolo. Mari oli tuntenut joka solullaan, kuinka Kari tuijotti häntä herkeämättä. Marin oli pistänyt aivan vihaksi, miksi häntä se oli niin vaivannut.
- Voi rakas lapsi... Eihän sille mitään voi, mennyt mikä mennyt. Nyt
puhutaan tulevasta. Lily hoitaa asian! Lily varata teille tilava hotellihuone!
- Ei, ei, EI. Me ei lähdetä täältä minnekään! Mari oli huudahtanut hädissään.
- Hyvä ihminen, ettehän te tänne voi jäädä! Kunnon asuintilat puuttuvat
täysin, oli Kari huomauttanut kuivasti.
- Meillä on tämä aitta ja vaunu. Karjakeittiössä voi lämmittää
pesuvettä. Kyllä me pärjätään, oli Mari kiirehtinyt perustelemaan.
- Sinä se sitkeä olet. oli Kari tokaissut.
- Älkäähän nyt siinä! Lilyn puheissa on järkeä. Menisin minäkin mieluusti täältä muualle. Pelkkä raunioitten katseleminen masentaa, oli Paavo todennut.
Mari oli tuntenut jääneensä yksin. Hän oli heittänyt peitot harteiltaan
ja kävellyt riuskoin askelin ulos puutarhaan. Villiintyneiden pensaiden
lomitse hän oli astellut pois toisten näkyviltä ja purskahtanut itkuun.
Kari oli katsellut Marin perään ja tuntenut voittamatonta halua lähteä
Marin perään, tarttua tätä hartioista ja painaa rintaansa vasten. Mutta
katsottuaan Paavoon hän oli hätkähtäen pannut merkille tämän läpitunkevan katseen. Aivan kuin mies olisi varoittanut siitä häntä jo etukäteen.
- Mitä nyt sitten tehdään? oli Pena kysäissyt ja keskeyttänyt toisten
muualla harhailevat ajatukset.
- Ei tässä ole järki! Minä hoitaa yksi kiukutteleva serkkutyttö. Se
minulle kuuluva työ, te toiset olla hiljaa. Minä mennä Marin luo. Te odottaa, oli Lily määrännyt ja lähtenyt tavoittelemaan Mari.
***
Mari lepäili hotellin pehmeällä vuoteella. Hän kertasi mielessään kesän tapahtumia. Elokuu menossa ja tuntui että, ainakin viiden kesän tapahtumat oli tullut elettyä. Jos saisi vielä palata kevääseen... Ehkä panisi harkitsemaan tohtiiko lähteä?
Hm, miehiäkin suuri liuta. Hänellä, niin tasaisella naisella. No, parempi myöhään...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti