Sivut

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

MARI--178.

Palopäällikkö joka oli keskustellut Paavon kanssa talon pelastamisen mahdottomuutta, kun pumput ei käynnistynyt..Kääntyi Heikin puoleen*
- Tipahdit tuolta katolta, toivotaan ettei mitään kauheaa sattunut. Tohtori varmaan paremmin tietää?
Naislääkäri ei puhunut mitään vaan keskittyi työhönsä. Ambulanssin miehet toivat paarit autosta, johon Heikki nostettiin ja vietiin autoon. Kohta auto lähti hälyt ulvoen kohti tietä.
Rätisten palo eteni ja valtava kuumuus hätisti ihmiset kauas palokohteesta.
- Onhan vakuutukset kunnossa? Palopäällikkö kysyy Paavolta
- Vasta on tarkistettu, kun on ollut niin huonoa tuuria, viime aikoina. Piti varmistaa. Ja samapa noille tavaroille, kunhan Heikille ei pahemmin käynyt. Onneksi naiset toimivat viisaasti ja säästyivät pahemmalta.
Paavon vielä puhuessa. Toinen pumppu pärähtää käyntiin. Vesisuhku alkoi ruutata vettä ahnaisiin luiekkeihin, mutta näytti että palo siitä vain koveni.
Se päivä oli ollut kuin painajainen. Vasta seinähirsien hiillyttyä ja
lakattua viimein savuamasta palokunnan toistuvien vesisuihkujen alla
kyläläiset olivat palailleet koteihinsa. Heistä monet olivat käyneet
Marille ja Paavolle ilmoittamassa halustaan auttaa, jos nämä jotain tarvitsisivat. Mirja oli lähtenyt lypsylle.
Kun Mari ja Paavo olivat olleet taas kahden, he olivat tuijottaneet
sanattomina raunioihin pitkän aikaa. Paavon ajatukset olivat viipyneet
talossa vietetyissä vuosissa, Mari taas oli surrut talossa elämättä
jääneitä vuosia. Niin kodikas kun talo oli hänen mielestään ollut! Hän
oli menettänyt sen kauniin huoneenkin, jonka Paavo oli hänelle
laittanut. Se oli ollut hänelle niin rakas huone.
Voimattomina, toisiinsa tukeutuen he olivat sitten palanneet aittaan. Se
oli vaikuttanut illan tullen viileältä ja kostenevalta. Mari oli
kietoutunut peittoihin viluissaan. Paavo oli noutanut jostain
sähkölevyn, jonka päällä oli lämmittänyt teevettä.
- Mitäs me nyt tehdään? oli Paavo viimein kysynyt.
- Niin, jotainhan on keksittävä. Tällä tavalla ei varmaan voida asua
pidempään. Onhan tuo minun vaunu tietenkin, mutta...

- Luksustahan tähän mäelle ei saa vähään aikaan tekemälläkään.
Tahtoisin tarjota sinulle vähän paremmat oltavat. Jospa mentäisiin
kirkonkylälle vuokralle, oli Paavo ehdottanut.
- Ei yhtään ole vetoa täältä pois. Eikö me jotenkin pystyttäisi olemaan täällä?

Ei kommentteja: