TUOMAS & TILTA
Viikon päästä on Joulu, huolestuu Tilta.
Nyt pittääki siivota , jokkainen ilta.
Sillä eihän se Joulu, Joululta tunnu.
Jos siivonnu ei oo, eikä touhunnu.
-
Tuomas kulumaesa alta katselee..
Myös välillä syvvään huokaisee.
Sitten rykäsee, kurkkuaan kakistaa.
Verkkaisesti sitten lausahtaa.
-
- Minä oon tässä syrijästä katastellu.
Kun sinä oot siinä siivoskellu.
Miksi pittää jokkaenen kolo nuolla.
Että aevanhan meinaat tuohon kuolla.
-
Eikö tuossa nyt kannattas järkijä käöttää,
ja muilleki esimerkkijä näöttää.
Siivoukset voesi suorittaa kesäseen aekaan,
siinähän sitä oesi tunnelmaa, taikaa.
-
Sitte oesi helepompaa tuulettaa,
ja muutenkin tarkenis ahertaa.
Ei kävisi veto ei lumikaa haettaa,
aevan turhaa nyt mattoja ulos laettaa.
-
Mikä oesi nyt meijjän köllöttää ,
´ja vaekka telekkua töllöttää.
Kun ei heiluisi laenkaan pölyrätti,
voe Tilta kun sinä oot kovin nätti.
-
Tule tänne ja heitä tuo touhu poes,
minusta se oekija Joulu oes.
Kun kiireettä tässä köllötellään,
ja toesiaan hellästi silitellään.
-
Mutta se on Tiltalla tärkeää,
ettei mikään kolo siivoamatta jää.
Rättiväsyneenä pyhinä nukkuu vaan.
nauttia ei voi Joulusta ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti