Mari palasi ajatuksissaan Lehtisen tulipalopäivään. Hieman vaisu hymy nousi hänen huulilleen kun muisti serkkunsa suostuttelutaidon. No, oikeassahan toiset oli olleet. Hänen vaan oli niin vaikeaa olla kenenkään ohjauksessa. Mari oli aina tehnyt itseään koskevat päätökset, miten oli parhaaksi nähnyt. Nyt tuntui kuin olisi ollut jonkun muun suunnitelman täytäntöön panija.
Kaksi viikkoa oli kulunut kuin siivillä. Paavo oli pistänyt asioihin vauhtia. Uusi entistäkin uljaampi Lehtonen oli nousemassa, Lehtolan mäelle.
Ennätysajassa oli saatu luvat ja elementtitalo oli tilattu avaimet käteen periaatteella. Muutama viikko ja kaikki olisi valmista uudessa kodissa.
Joko se olisi se hänen Aurinkopaikkansa? Mari ei tohtinut sitä ajatella. Nyt oli kyllä kaikki hyvin!
Mari siveli vatsaansa, joka oli jo selvästi pyöristynyt. Äiti? Se tuntui huimalta ajatella. Mari varoi ajattelemasta Karia. Sillä pettymys ja vihakin asui hänessä vielä syvällä.
Marin hymy syveni muistaessaan Paavon. Voi ressukkaa, vaikka jalka oli vielä kipeä, niin silti uurasti asioita kuntoon. Kalusteet he olivat käyneet yhdessä valitsemassa. Kerrankin oli saanut valita mistä piti, eikä sitä mikä oli halpaa. Paavo oli äveriäs isäntä. Mari sai kaikkea mitä halusi. Mutta entinen tarkka Mari kuitenkin kurkki hänen takkinsa sisästä. Hintaa piti katsoa kuitenkin...
Puoleksi torkkuen, aistit kuitenkin terävinä Mari havahtui heti kännykän soittoon:
- Mari!
- Hei Lily täällä. Minulla olla se tärkeä asia. Tulla sinun luo, se punainen minuutti?
- Tervetuloa vain, onkin tylsää, kun olen aivan yksin.
Tuo jotain leivosta, herkutellaan. Minulla aivan kaamea makeannälkä.
- Minä tuoda oikein koko täytekakku. Minulla niin hyvä uutinen. Aijai Mari, sinä olla varma hyvillään? Hei vaan lähteä aivan heti!
Mari sulki puhelimen. Yllätys? Mitähän se mahtoi olla? Joko pääsisi töihin? Oli kovin tylsää loikoilla kämpillä yksinään. Tähän alkoi kyllä kypsyä.
Odotellessaan Lilyn ilmestymistä tunnin sisällä Mari käytti aikansa
huolitellakseen olemustaan. Hiukset olivat kasvaneet, ja hän oli
leikkauttanut ne juuri menneellä viikolla siistiksi poikatukaksi. Hiukset
kiilteli kauniisti. Jokivesi teki niille hyvää! Nopeasti Mari huuhteli kasvonsa juoksevalla vedellä ja taputteli kuivaksi valkoisella froteepyyhkeellä.
Sivellessään kevyttä päivävoidetta poskipäihinsä hän jo kuuli ovelta koputuksen. Lilyn oli täytynyt soittaa lähistöltä, muuten hän ei olisi vielä ehtinyt perille!
Lily sananmukaisesti hehkui tapansa mukaan. Toisessa kädessään
kakkulaatikko, toisessa kimppu oranssinpunaisia ruusuja Lily teki
jälleen näyttävän sisääntulon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti