EI MENE PUTKEEN.
Eipä mieleni mettä nyt keitä
kaunis sää ei mun harmia peitä
muistan katseita pelästyneitä
joita lapsemme jälkeeni loi
seikalle sille en mahda mitään
harmistus jos mun sisälläin itää
jotenkin se purkaa kai pitää
sisälleen sitä jättää ei voi.
***
Sumu silmissä sihtaan tiesarkaa
mikä lohduttaa voi sieluparkaa
pieni nyyhkäisy rinnasta karkaa
olit eksynyt taas toisen luo
sanat muutamat mieleeni pakkaa
kiroan mielessäin huoraa ja akkaa
joka onnemme roskikseen nakkaa
silmäni täyttää kyynelten vuo.
***
Minun täytyy vain duunia painaa
joskus tuntuukin kohta oon vainaa
no, elämähän on vain pelkkää lainaa
lapset vaan minun sääliksi käy
Sinä yhteiset rahamme hassaat
kotiin kun tulen moitit ja rassaat
kaikki roskan päälleni kassaat
helvetille ei mitään loppua näy.
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti