RUNO

METSÄSTYSTÄ!
---------------
Eli kaukana korvessa
vanha mies, Onni Haataja.
Erakkona aivan yksikseen,
monen karhun kaataja.
Talvisin mökin uunia lämmitteli,
eräreissuja vanhoja muisteli.
-
Yhä harvemmin Onni yksikseen
enää karhunkaatoon lähti.
Joskus toisen seurana kuitenkin,
saalistuksen himo yllätti.
Mutta harvemmin enää tapahtui niin
että karhun kanssa yhteen satuttiin.
-
Kerran syksyllä Onnista tuntui niin,
nyt on saalista lähellä aivan.
Onni aatteli vaistoonsa luottaen,
jospa reissu se maksaa vaivan.
Mitäs siinä kuin kivääri olkaukseen,
lähtien metsäpolkua asteleen.
-
Hiukan Onnilla silmä jo hämärtää,
ikävuodet jo alkavat painaa.
Ikävuodet lähellä satasta,
moni on siinä iässä vainaa.
Mutta Onni vaan reippaasti astelee,
tihkusade vähän harteita kastelee.
-
Syksypäivä harmaa jo hämärtää,
Onni äkkiä kauempaa huomaa.
-Eikös tuolla pensaan takana
metsänkontio laidassa suomaan,
muurahaispesää tassulla hämmentää
rivakasti käyttelee kämmentään.
-
Onnin silmässä karhu hiukkasen,
aivan liian vaaleelta näyttää,
mutta muuten aivan tismalleen
otus karhun tuntomerkit täyttää.
On pyöreät posket ja ahnas suu,
josta kuolaa runsaasti maahan valuu.
-
Onnin pyssy poskelle lennähtää,
silmä tarkkana vanhus tähtää.
Sitä naapurin pulska emäntä
kiljaisten lujaa, kovin hätkähtää.
Hän huutaa:-ei ihmista ampua saa!
viimehetkellä Onni sen oivaltaa-
-
Kun kesken marjanpoiminnan
naisen yllätti pissihätä.
Niin pienen toimituksen vuoksi
ei askarta kesken jätä.
Ei housuja ollut, hame niskaan vaan
ja laittaapi nesteet valumaan.
-
Mietti Onni tapausta jälkeenpäin,
että sitä hän ihmetteli,
kun karhuja monia nähnyt on,
tämä olikin kummapeli.
Kun sen suu pystysuunnassa mutruili,
ja vain yhdellä silmällä katseli.
Oiva Pennanen-