.TALVIAAMU.
Huurteiset puut
kaartuvat nöyränä,
kuin kaikki maailman pahuus
pitäisi niiden kantaa.
Ääretön avaruus,
sinisen kylmänä ,
kannattaa kuunsirppiä,
tähdet vilkkuvat,
on ollut pakkasyö.
Nousen haaveitteni sukkulaan,
kiidän läpi tähtisumujen,
pelkään jos meteoriitti
sattuu samalle radalle.
en kuitenkaa tohdi jarruttaa
hidastelu tietää,
-jalkoihin jäämistä.
Mikä olikaan elämän tarkoitus?
Olemassa olon tuska?
-Oiva Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti